Tämä teksti on jatkoa
edelliseen tekstiin Tallinnan reissulta. Ensimmäisenä päivänä kävimme
muutamassa paikassa, nyt jatketaan kakkospäivän metkuista.
Hotelliaamiaisen jälkeen
lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Ihasteltuamme Aleksander Nevskin
katedraalia, alkoi vatsa huutaa valkosipulileipää. Vilkuilimme karttaa hetken
ja huomasimme olevamme lähellä Pööbeliä. Hienossa vanhassa puutalossa on
tyylikkäästi laitettu rento ravintola. Olutvalikoima oli vähän suppeampi, mitä
lukemamme jutut antoivat ymmärtää, mutta listalta löytyi kuitenkin jotain.
Valkosipulileivät olivat jopa parempia kuin Hell Huntissa ja jälkkäriksi
napatut pannarit olivat myös loistavia. Tästä olikin hyvä jatkaa Telliskiven suuntaan.
Telliskiven alueella on
paljon hyviä ruokapaikkoja, baareja ja kauppoja. Esimerkiksi Pudel-bar on hyvä
paikka pysähtyä oluelle tai sitten voi käydä syömässä intialaisessa
ravintolassa Lendav Taldrikissa Kun kaikki design-kaupat oli kierrelty,
siirryttiin taas reissun pääasiaan eli ruuan puoleen. F-Hoone on kivasti
sisustettu paikka. Ruoka- ja juomalistalta ei ollut vaikea löytää
lounasta. Naudan poski oli hyvää, mutta
burgeri oli kuitenkin vähän haaleaa. Juomapuolikin oli oikein hyvässä kunnossa,
hyviä oluita, viinejä ja laaja drinkkilista.
Paluu hotellille tapahtui
kahden pysähdyksen taktiikalla, joista toinen oli heti Telliskivessä. SIPissä
on hyvä valikoima oluita ympäri maailmaa. Kaupan viinivalikoimaan emme ole
kovin tarkasti tutustuneet, joten emme osaa kommentoida sitä hirveän hyvin.
SIPissä oli hyvin virolaisia, joista mukaan lähti muun muassa Tankerin Black
pearl -sarjan oluita. Kaupasta löytyi myös jenkkiläisen Trappistipanimo
Spencerin Holiday ale.
Toinen pysähdys oli
olutfanin paratiisi Uba ja Humal. Kaksi pitkää hyllyä oluita, reilusti laajempi
valikoima kuin SIPissä. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, kun budjetti ei
sallinut ostaa jokaista yhden. Matkaan lähti tynnyrikypsyteltyjä virolaisia,
muutama belgi ja norjalainen imperial stout. Tällä reissulla vähemmälle
huomiolle jäivät vanhan kaupungin kaksi pienempää olutkauppaa. Drink on hyvä
ruokapaikka, jonka yhteydessä on myös kooltaan pieni, mutta valikoimaltaan
laaja kauppa. Koht on pienessä porttikongissa lymyilevä todella pieni kauppa,
kaupan vieressä on myös yli 600 oluen valikoimalla varustettu baari, joka on ”auki,
jos se ei ole kiinni”.
Kirsikkana kakun päällä
on Leib. Olemme käyneet täällä jo muutaman kerran, emmekä ole koskaan
pettyneet. Ravintola sijaitsee skottiklubin hienolla yläpihalla, jossa voi myös
syödä kesäisin. Sisustuksesta ja astioista huomaa, että kaikki on mietitty
loppuun asti. Ravintolan sommelier on voittanut palkintoja ja sen näkee
juomalistasta, joka on laadukas ja laaja. Viinejä on paljon ja harvinaisimpia
saa myös laseittain Coravin-laitteen avulla. Listalla on myös huomioitu
hienosti virolaiset käsityöoluet ja jokaiselle ruualle löytyy viini- sekä
olutparitus.
Aloitimme ruokailun
shamppanjalasillisilla ja paikan päällä tehdyllä herkullisella leivällä, josta
ravintola on saanut nimensä. Lista on lyhyempi, koska ravintola panostaa
paikallisiin satokauden luomuraaka-aineisiin. Se ei kuitenkaan haitannut
yhtään. Alkupalaksi oli yhtä parhaimmista tartareista ikinä. Juomaksi
illalliselle löytyi röyhkeän hyvä Barbaresco. Pääruuan pihvi oli mehukas ja
helmikanan koipi ehkä hieman vaikeasti syötävä. Jälkiruuan Creme Brulee, jossa
oli samaa omatekoista leipää sekä karamellisoitu omena kruunasivat paketin.
-
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti