maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ensipuraisu: Tohtori

Tänään muistellaan tohtorin väitöstilaisuutta, sen karonkkaa ja siihen suunniteltua White IPAa. Enoni väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi muutama viikko sitten. Hän kysyi, voisimmeko panna olutta väitöstilaisuutta seuraavaan karonkkaan. Tartuimme haasteeseen ja aloimme pohtia mahdollisia vaihtoehtoja, minkälainen olut pitäisi panna. Oluen pitäisi olla kevyttä ja raikasta, jotta se uppoaisi suurempaankin yleisöön. Ajatukset menivät nopeasti IPAn tai APAn suuntaan, mutta jotain erilaista piti keksiä, niinpä päädyttiin WIPAan. Olut pantiin noin kolme viikkoa ennen juhlapäivää. Mallaspohja oli hyvin vaalea, johon haettiin pehmeää suutuntumaa vehnämaltaalla ja kaurahiutaleilla. Katkero pidettiin kevyenä, mutta Cascadea ja Chinookkia laitettiin aromihumalointina reilusti. Keiton aikana olutta maustettiin vielä korianterin siemenillä ja appelsiininkuorella. Hiivana käytettiin Brewfermin Blanchea, joka osoittautui oikein hyväksi Witbier-hiivaksi.


Speksit:

6,2 Alk. Vol. %, 55 IBU 10 EBC

Erä: #25
Pantu: 28.4.2017
Astioitu: 9.5.2017

Maltaat: Vehnä, Pale ale, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Chinook & Magnum
Hiiva: Brewferm – Blanche  
Muuta: Korianterin siemeniä, Appelsiininkuorta, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Svaneke - Påskefrokost

Väitös oli kokemuksena hieno, vastaväittäjällä oli mukavan rento ote ja yleisöä oli sali melkein täynnä. Tämä ei ole kuulemma yleistä. Väitöksen jälkeen siirryimme valmistelemaan juhlapaikkaa, jonne kannettiin myös kegi täynnä herkullista juhlajuomaa. Pistimme kegin saaviin, jossa oli vettä ja suuria jääpaloja. Niiden avulla olut pysyi kylmänä koko päivän. Hanana toimi halpa picnic-hana, koska emme ole rakentaneet vielä kunnollista hanalaitteistoa.




Karonkka alkoi alkumaljoilla, joiden jälkeen nautiskeltiin herkullista vege-ruokaa Gopalista. Tohtoria testailtiin myös ruokajuomana, jona se toimi erinomaisesti. Ruuan jälkeen siirryttiin puheisiin, joita pidettiin useita, kaikki olivat hienoja ja jopa liikuttavia. Puheiden jälkeen kahviteltiin, jota seurasivat epävirallisemmat ohjelmanumerot ja vapaampi oluen nautiskelu. Hauskana ohjelmana oli esimerkiksi ”haluatko tohtoriksi” -tietovisa.




Viimeinkin olueen: hanasta valuu heinän keltaista, hiivan takia hieman sameaa olutta tiheällä ja pehmeällä valkoisella vaahdolla. Ulkonäkö kutsuu luoksensa ottamaan ensimmäistä hörppyä. Tuoksu alkaa vahvalla mandariinilla ja appelsiininkuorella, erittäin raikasta. Tiukkaan pysyvän vaahdon vähän hälvettyä, alkaa tuoksusta löytyä makeaa vehnää, korianteria, aprikoosia ja kevyttä mausteisuutta. Maku on raikkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, vehnä ja kaura pehmentävät makua. Suutuntuma on todella pehmeä, mikä johtuu varmaan mallaspohjasta ja siitä, että olut tulee hanasta. Katkero ei lyö yli ja kuiva mausteisuus saa ihmisen hakemaan lasia heti uudestaan. Oikein maittava kesäjuoma, josta tuli juhlien loppuillan vetonaula.




-  -  Ville


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hiivan uudelleenkäyttö

Kotioluen valmistus on melko huokeaa touhua, mutta siitä saa vieläkin huokeampaa käyttämällä hiivan uudestaan. Yksinkertaisin tapa käyttää hiiva uudestaan on panna olut, antaa sen käydä. Kun olut on pullotettu, keitetään uusi olut vanhan hiivan päälle. Tässä tavassa on kuitenkin muistettava muutama asia: 1. Toimenpidettä ei voi toistaa montaa kertaa, koska jokaisella kerralla hiivakakku ja oluelle sopimattomien partikkelien määrä kasvavat käymisastian pohjalla. 2. Kun panet peräkkäisiä oluita saman hiivakakun päälle, aloita vaaleimmasta ja kevyimmästä, joista siirrytään tummempiin ja vahvempiin. Oluen tumma väri tarttuu hiivaan ja vaikuttaa seuraavan oluen väriin. Vahva olut heikentää hiivan kuntoa. Esimerkiksi me panimme ensiksi 1.060 vahvan ja 30 EBC tumman vierteen, jonka käytimme WLP 550 Belgian ale -hiivalla. Kun olut oli käynyt loppuun ja valmis pullotettavaksi, panimme 1.100 vahvaa ja vähän tummempaa vierrettä suoraan hiivakakun päälle. Kannattaa kuitenkin varoa, etenkin WLP 550:n kanssa, ettei pane liikaa vierrettä käymisastiaan, muuten käy näin:


Toinen tapa käyttää hiiva uudestaan on hiivan pesu. Hiivan pesuun on paljon ohjeita, me olemme oppineet tyylimme tältä videolta, joten emme mene liian syvälle yksityiskohtiin. Hiivan pesu alkaa, kun olut on pullotettu ja käymisastian pohjalla möllöttää tuore hiivakakku. Sen voi jättää käymisastiaan joksikin aikaa, mutta silloin se kuivuu ja hiivan irrottaminen vaikeutuu. Keitetään muutama litra vettä ja jäähdytetään se hiivalle sopivaan lämpötilaan (20−30 astetta). Kaadetaan vesi ja irrotellaan hiiva astian pohjasta sekoittamalla. Tämän jälkeen hiiva jätetään laskeutumaan, joka kestää noin 15−30 minuuttia. Tässä auttaa kirkas käymisastia, jolloin nähdään helposti hiivan erottuminen. Terve hiiva on vaaleaa ja jää leijumaan nesteeseen.


Hiivan erottumisen jälkeen kaadetaan hiivaneste toiseen astiaan niin, että pohjalla oleva tumma materiaali jää ensimmäiseen astiaan. Toisessa astiassa tapahtuu vielä erottumista, taas odotellaan hetki. Kun nesteen pohjalla erottuu tummaa materiaalia, voidaan vaalea neste kaataa desinfioituihin purkkeihin. Ne siirretään jääkaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Purkin kansi kannattaa jättää vähän löysälle, koska hiiva saattaa tuottaa vähän painetta.


Samea neste muuttuu kirkkaaksi muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Purkin pohjalla on vaalea hiivakakku, josta voidaan tehdä hiivastartteri. Kun hiiva otetaan käyttöön, kaadetaan suurin osa kirkkaasta nesteestä pois. Nestettä kannattaa vähän jättää, että hiiva saadaan sekoiteltua irti.



-        Ville, Anssi & Jaakko