keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ensipuraisu: Proto IPA Vol. 2

Taas on aika maistella oman panimon olutta, tyylinä tupla-IPA. Olut on ”kunnianosoitus” panimomme ensimmäiselle keitokselle. Panimon ensimmäisestä panopäivästä tuli juuri vuosi täyteen (20.3.), niin tämähän on mitä mainioin hetki muistella sitä ensimmäistä kertaa ja samalla ihmetellä, mihin ollaan päästy. Alkuperäinen Proto IPA tehtiin mukaillen Mitch Steelen IPA-kirjasta löytyvää reseptiä Thornbridgen Jaipurista, lopputulos oli jotain aivan muuta. Uusi Proto ei pohjaudu Jaipurin reseptiin, vaan enemmänkin alkuperäisen proton spekseihin, tällä kertaa ei kuitenkaan tarvittu kiloa sokeria.


Speksit:

8 Alk. Vol. %, 80 IBU 10 EBC

Erä: #20
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Munich & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Citra & Nelson Sauvin
Hiiva: Fermentis S04 – British Ale
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Ruosniemen Panimo - Diplomi-insinööri

Lasiin kaatuu kirkkaan kultaista, IPA-lasissa mukavasti vaahtoa vaahtoavaa herkkua. Pelkkä ulkonäkö lupaa raikkautta. Alkuperäinen Proto oli väriltään hieman tummempaa ja ei todellakaan kirkasta (kuva alla). Olimme itseasiassa muodin aallonharjalla, koska nykyään IPA ei voi olla liian samea;) Ensimmäisissä oluissa emme tehneet edes vorlauffia, koska halusimme kaiken vierteen talteen, vettä tuntui menevän huuhteluun enemmän kuin odotimme. Kun huuhtelu oli valmis, mittasimme ominaispainon ja säikähdimme, olimme todella kaukana tavoitteesta. Ensimmäiten keittojemme tehokkuus ei ollut kummoinen, emmekä tajunneet ottaa huomioon suurta haihtumista, mikä on normaalia pienellä laitteistolla. Pelonsekaisessa tilassa painoimme keittoon ison määrän sokeria.


Takaisin olueen, tuoksu on uskomattoman voimakas ja monipuolisen hedelmäinen. Lasia nuuhkiessa löytyy vahvaa passionhedelmää, mangoa, ananasta, greippiä, persikkaa ja kevyttä herukkaisuutta. Pidemmällä nuuhkimisella löytyy jo vähän kevyttä leipäistä maltaisuutta. Alkuperäisessä Protossa ei ollut missään vaiheessa suurta humalan aromia, vaikka kuivahumaloimme isolla kädellä. Olemme huomanneet, että humalointi whirlpoolissa tai hopstandissa antaa paljon paremmin humalan aromia irti. Menihän sitä humalaa keiton lopuksi melkein 30 g/l!


Maku on yhtä raikas kuin tuoksu. Kalsiumsulfaatti terävöittää selkeästi humalan tuntumaa, niin katkeroa ei tarvita yhtä paljoa. Katkero alkaa kevyenä ja voimistuu tiukan greippiseen puraisuun. Vahvuuden maistaa, mutta se ei häiritse, katkero tukee runkoa hienosti. Ison sokerilisäyksen jälkeen alkuperäisen Proton runko jäi vähän kevyeksi, mutta tällä kertaa oluesta saatiin vahvempaa pelkällä maltaalla. Nyt ollaan panimon poikien mielestä loistavan oluen äärellä. Vahvan hedelmäinen humala, mukava katkero, vahva runko ja helppo juotavuus. Tätä reseptiä tekee mieluummin uudelleen kuin alkuperäistä Protoa.

- Ville, Anssi & Jaakko

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kellarin kätköistä: Caractère Rouge

Hikinen panopäivä ei ole mitään ilman olutta, minkähän sitä korkkaisi? Nyt löytyi kaapista niin legendaarinen olut, ettemme voineet olla myös kirjoittamatta siitä. Olut on haettu Arkadian Alkosta noin puolitoista vuotta sitten, ja siitä lähtien olemme himoinneet pulloa. Koska panimme belgialaista dubbelia, niin kyseinen juoma sopi teemaan täydellisesti ja happamat ovat yksiä suosikkejamme belgeistä. Itse panopäivästä selvisimme ilman ongelmia, mikä helpotti oluen nautiskelua vielä lisää. 

Speksit:

Panimo: Bouwerij Rodenbach
Olut: Caractère Rouge
Oluttyyli: Flanders Red Ale
Vahvuus: 7 Vol. %
Katkero: 9 IBU



Kiehuminen saavutettu ja katkerohumalat lisätty, pääsemme viimeinkin korkkaamaan tämän herkun. Lasiin kaatuu kirkkaan kuparinpunaista, vahvasti kuplivaa nestettä. Näyttää melkein limulta, kun kevyt vaahto häviää nopeasti. Ei tarvitse edes nuuhkaista, kun lasista räjähtää hapanta kirsikkaa, kirpeää omenan kuorta, vadelmaa ja kuivaa tammea. Pelkkää tuoksua haluaa nauttia pitkään ja hartaasti. Jokaisella nuuhkaisulla löytyy jotain uutta, tummaa hedelmäisyyttä, tammen vaniljaa ja yrttisyyttä. Pitkän nuuhkimisen jälkeen havahdumme: pitää punnita seuraavat humalat. Humalat ovatkin ainoa, ei niin perinteinen ainesosa dubbelissamme. Päädyimme Palisadeen, koska sitä oli puoli pussia varastossa. Sen ruohoisuus ja kukkaisuus voisi sopia hyvin tasapainottamaan maltaisuutta. 




Humalalisäyksen jälkeen siirrymme maisteluun. Hapanta marjaisuutta, pientä karamellista mallasta ja raikasta hedelmäisyyttä maussa. Vahvat hiilihapot, happamuus ja tammen tuoma viinimäinen kuivuus pitävät paketin mukavan kepeänä. Kuivuus ja happamuus saavat käden viemään lasia kohti suuta tiuhaan tahtiin. Yhtäkkiä suruksi huomasimmekin pullon olevan tyhjä. Samalla hetkellä heitettiin loput humalat keittoon ja panot lähestyvät loppua. Mittasimme ominaispainon ja huomasimme, että . Laimennusvesi kiehumaan ja olut jäähtymään, viimeinen hetki muistella tätä herkullista ja hapanta mestariteosta. Siivoamisen ja hiivauksen jälkeen insinöörit painuvat taas koloihinsa ja haaveilevat seuraavista oluista. Insinööripanimolla rakastetaan happamia belgejä, joten 4,5/5.

- Ville & Anssi

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ensipuraisu: Château de Tammela - Brut excellance

On kulunut muutama viikko oluen pullotuksesta, joten on aika tarkastaa työn hedelmät. Tänään on vuorossa shamppanjahiivalla käynyt vaalea ale, Château de Tammela – Brut excellance. Kyseessä on koe-erä oluesta, jota olisi tarkoitus tarjoilla alkumaljana kesällä, kun panimon viimeinenkin insinööri valmistuu. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman paljon shamppanjaa muistuttava olut. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitä olut tarvitsee, että se muistuttaisi enemmän shamppanjaa. 

Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU, 10 EBC

Erä: #18
Pantu: 21.1.2017
Astioitu: 4.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Kaurahiutale & Carapils
Humalat: Cascade & Nelson Sauvin
Hiiva: Vinoferm – Champagne
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Wild Beer Co - Ninkasi 


Lasiin kaatuu todella vaaleaa, oljenkeltaista herkkua. Näin ensimaistolla olut on vielä vähän sameaa, mutta pulloista huomaa, että ne kirkastuvat päivä päivältä. Olut vaahtoaa rauhallisesti ja jättää ohuen, mutta pitkään kestävän vaahdon lasiin. Tuoksussa tulee ensimmäisenä selkeä leipäinen vaalea mallas, melkein lager tulee mieleen. Hiiva tuo siis hyvin esiin maltaan aromeita. Pidemmän nuuhkinnan jälkeen alkaa nousta herukkaista, persikkaista ja kevyen appelsiinista hedelmäisyyttä. Taustalla on pieni viinimäinen viba, joka tulee varmaan hiivan ja Nelson Sauvinin yhteispelistä. Tuoksussa voisi tulla vähän enemmän humalaa esiin, ehkä sitä voisi laittaa isomman paukun keiton loppuun. Maussa on kevyttä sitruunaisuutta, makeaa taikinaa ja herukanlehteä. Olut saisi olla selkeästi kuivempi. Seuraavassa oluessa pääkäyminen voitaisiin suorittaa esimerkiksi French Saison -hiivalla ja ottaa shamppanjahiiva mukaan vasta pullokäymiseen. Suutuntuma on melkein kermainen, joten jälkikäymissokeria voisi ehkä vähän lisätä, jos sillä saisi enemmän shamppanjaa muistuttavaa kuplivaa suutuntumaa. Voisikohan siihen myös laittaa tammilastuja sekundääriin, jos siitä saataisiin lisää viinistä tuttuja tanniineja?




Oluessa on kuitenkin paljon hyvää. Se on kevyt, hedelmäinen ja raikas. Siitä löytyy jo jonkin verran viinimäisiä vivahteita, mutta niitä saisi olla enemmän. Pienillä korjauksilla siitä kyllä saadaan erinomainen alkumalja. 

- Ville, Anssi & Jaakko