lauantai 25. helmikuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Olimme sopineet suunnittelupalaverin tulevalle kotipanimolaitteistolle. Päivän lähestyessä tajusimme, että meillähän on vielä juomatta vuoden alussa tehtyjen kotiolutvaihtojen jäljiltä oluita! Nehän toimisivat täydellisenä polttoaineena insinöörien aivoille. Tässä kaksi asiaa, joista tykkäämme, kotiolut ja laskelmointi. Olimme tehneet vaihtoja Sorsapuiston panimon ja Mercyrock Microbreweryn kanssa, oluita oli kevyestä ja vaaleasta vahvaan ja tummaan. Väittäisimme, että nyt olisi ainekset erinomaisuuteen.

Viimeinkin se odotettu päivä saapui: oluet kylmässä, pientä suolaista pöydässä, exceli ja piirrokset valmiina. Nyt enää odotetaan, että insinöörit löytävät paikalle.  Insinöörihän haistaa excelin kolmen kilometrin säteellä,  niin ei mennyt minuuttiakaan, kun joku raapi ovea. 




Jotta saatiin suunnittelusuoni sykkimään, korkattiin eka olut, steam beeriä Mercyrockilta. Olut oli vahvan hedelmäinen ja raikas. Tunnelman rentoutuessa insinöörin omatunto nostaa ikävästi päätään: ”ettehän te voi vaan juopotella, piti suunnitella uutta laitteistoa! Mietitään tähän väliin lämpövastuksia ja niiden ohjausta, olisikohan PID ja miten isoa vastusta?”. Nyt kyllä tuli taas jano, seuraavaksi saman panimon ruis-saison. Mekin olemme tehneet ruis-saisonia, niin kiinnosti todella paljon maistaa jonkun muun näkemys tyylistä. Olut on kevyt, vaalean maltainen, hennon sitruksinen  ja mausteinen. Oma versiomme on aika paljon ronskimpi, mutta tämä on selkeämpi ja tyylisuuntaan paremmin istuva, erittäin hyvä saison. Omatunto alkaa taas huutamaan: ”Mites ne kattilat, miten isoilla mennään? No 69 litraa tietenkin. Entäs eristykset ja läpivedot?” Hirveen pieniä nää oluet, kun kolmeen pekkaan jakaa, mitäs seuraavaks?



Seuraava olut tuleekin Sorsapuistolta ja se on ruis-kaura IPAa. Olut on makean appelsiininkuorinen ja aprikoosinen. Näitä seuraa rukiin mausteisuutta, tiukka greippinen katkero ja kokonaisuus valuu pehmeästi kurkusta alas. Omatunto ärisee nurkassa: ”Pitäis miettiä sitä laitteistoa eikä pelkkää olutta. Mites vierteen jäähdytys, tehdäänkö perinteinen uppojäähdytin vai olisiko viisaampaa kierrättää vierre jäähdyttimessä? Paljon nopeamminhan se jäähtyy, jos vierre kulkee jäähdyttimen läpi.  Mutta silloin tarvitaan hyvä pumppu, mistä semmoinen?” Hiljaa siellä nurkassa, seuraavan oluen paikka: IPAa Mercyrockilta. Panimomestari varoitteli, että IPAa rupeaa jo ikä painaa, mutta ei mitään! Raikasta sitrusta, kevyttä hedelmäisyyttä ja pientä pihkaista humalaa, kiinnostaisi maistaa tuoreena, jos vanha on näin hyvää. Mercyrockilla on selkeästi prosessi kuosissa. 



Loput oluet ovatkin tummempia, kuola alkaa jo valua, mutta omatunto mutisee taas jotain: ”Entäs ne laitteet? Mites hanat, liittimet ja letkut? Letkujen pitäis kestää kuumuutta ja muiden osien pitäisi olla varmaan ruostumatonta.” Seuraava olut on kevyt portteri Mercyrockilta. Vahvaa kahvia ja tummaa hedelmäisyyttä, herkullista maitosuklaata, runkoa oluessa on todella paljon vahvuuteen nähden, erinomainen portteri. Viimeinkin omatunto on tyytyväinen: ”Hankintalista ensimmäisistä komponenteista tehty ja kattiloiden rakenne alkaa muodostua, nyt saatte vaan nautiskella.” Toiseksi viimeinen olut on iso imperial stout Mercyrockilta. Intensiivinen ja puhdas olut, espressoa, portviinimäistä hedelmäisyyttä, toffeeta, kitkerää tummaa suklaata ja pientä tuhkaisuutta. Todella hieno ja suoraviivainen olut, olis mielellään juonut enemmänkin. 


Ilta pimenee, siirrytään viimeiseen olueen, joka on jo järkälemäinen vahvuudeltaan. Sorsapuiston barley wine on tumma, melkein yhtä tummaa kuin aiempi portteri. Tuoksu on alkuun jopa neutraali, mutta lämmetessään antaa herkullista kuivattua hedelmää, limppua, sherryä, pientä hedelmäistä humalaa ja jopa savuisuutta. Maku on lämmittävä, leipäinen, kevyen mausteinen ja makean kuivatun hedelmäinen. Katkeroa on reilusti ja alkoholi polttelee, eli erinomainen barley wine. Tätä pitäis saada toinen pullo kypsymään, koska näyte oli niin tuore. Kun oluet on juotu ja suunnitelmat kasassa, insinöörit häviävät paikalta nopeasti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksetaan tulla takaisin pullottamaan huomenna, unihan maittaa tämmöisen setin jälkeen hyvin. 

- Ville, Anssi & Jaakko 

torstai 9. helmikuuta 2017

Kellarin kätköistä: Liquid Double Fudge

Vaikka tykkäämme paljon omista oluistamme, nautiskelemme välillä myös kaupallisia tuotoksia. Älkää säikähtäkö, teemme näitä arvosteluja vain isompien ja herkullisimpien oluiden äärellä. Koska internet on täynnä parempia blogeja olutarvosteluiden suhteen, yritämme enemmänkin keskittyä yleiseen fiilistelyyn ja herkutteluun. Tämän kertainen olut on Evil Twin Brewingin Liquid Double Fudge. Oluen nauttimiseen on myös kotiolutharrastukseen liittyvät syyt. Pullotamme viikonloppuna omaa imperial stouttiamme ja tässä isossa 0,65 litraisessa pullossa on pieni, meidänkin korkittimeen sopiva suu. 

Speksit:

Panimo: Evil Twin Brewing 
Olut: Liquid double fudge
Oluttyyli: Imperial stout
Vahvuus: 12 Vol. %
Katkero: 60 IBU


Lasiin kaatuu pikimustaa ja öljyistä lientä, jonka päälle laskeutuu pieni ja tiheä maitokahvin värinen huntu. Pelonsekaisin tuntein tartun lasiin. Hetken vain pyörittelen lasia ja ihailen, miten olut tarttuu lasin pintaan, siitäkin voi päätellä, että tässä oluessa on paljon potkua. Ensimmäisellä nuuhkaisulla aistin vähän alkoholia, mutta nopeasti sen yli pyyhkii suuri aalto raakaa kaakaota, nokipannukahvia ja vahvaa tummaa hedelmää. Mitä enemmän olutta tuoksuttelee, tulee mieleen karkkikauppa, suolaista karamellia, palanutta sokeria ja lakritsaa. Tässä vaiheessa painoin pulloon uuden korkin, näin oluesta ei karkaa aromeja ja hiilihappoja. Samalla saan varmistettua, että korkitin pelaa pulloon.




Oluen lämmetessä tuoksusta löytyy jopa pientä tummaa kirsikkaa ja sikaria, ei sikarin savua vaan enemmän sellaista nahkeaa tupakan lehteä. Maku on todella intensiivinen. Pari ensimmäistä hörppyä väreilee pitkin selkärankaa. Ensiksi maistan maitosuklaata, espressoa, rusinaa, kitkerää yrttisyyttä ja salmiakkia. Olut lämmittää, kun se valuu kurkusta alas. Lisää siemailtuani löytyy suklaatryffeliä, pientä viskiä ja havuista humalaa. Tässä vaiheessa alan tuntea, kuinka olut lämmittää koko kroppaa. Maku on alusta loppuun vahva tiukalla katkeron loppupuraisulla. Suutuntuma on kermaisen pehmeä öljyisellä loppuliu’ulla. Tämä on jykevä monsteri, joka pitää tainnuttaa rauhallisesti, ettei se hakkaaa sinut tainnoksiin. Isosta pullosta riittää monelle, mutta tänään se nautiskeltiin aivan itsenäisesti. Taidankin vaipua tästä lyhyille talviunille. Insinööripanimo antaa oluelle ison peukun, 4/5.

- Ville



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Päivä insinööripanimolla Vol. 2

Viimeksi kerroimme, mitä tapahtuu panopäivänä insinööripanimolla, niin tänään valotetaan, mitä tapahtuu sen jälkeen. Mitä tapahtuu, kun valot sammuvat ja insinöörit laskeutuvat koloihinsa. Panopäivän jälkeen kuunnellaan vesilukon huumaavaa pulputusta ja nuuhkitaan herkullisia hedelmäisiä aromeja, joita sieltä nousee. Tämä kestää oluesta ja hiivasta riippuen kahdesta kymmeneen päivään. Kun vesilukko hiljenee, voidaan tarkastaa ominaispaino ja käymisen taso. Jos olut on käynyt loppuun ja tuote maistuu hyvälle, valmistaudutaan lähestyvään pullotukseen. Emme yleensä siirrä oluita sekundääriin, poislukien vahvemmat oluet, joista saatatte kuulla lisää tulevaisuudessa.




Sitten päästäänkin itse pullotuspäivään. Hommat alkaa tarpeiden keräyksellä. Kasataan keittiöön riittävä määrä pulloja, korkkeja, lappo, tyhjä käymisastia ja desinfiointiainetta. Olemme tehneet yleensä desinfiointiaineen ja veden sekoituksen käymisastiaan, mistä lappoamme tavaraa pulloihin. Näin varmistamme, että lappo, käymisastia ja pullot on desinfioitu huolellisesti. Tässä vaiheessa voidaan kiehauttaa vähän vettä, johon liuotetaan jälkikäymissokeri. Sokeria olemme yleensä laittaneet noin 4,5 g/l, millä ollaankin saatu hyvä hiilihapotus oluisiimme. Kaadamme jälkikäymissokerin ja lappoamme oluen primääristä tai sekundääristä desinfioituun käymisastiaan.



Viimeinkin pääsemme tositoimiin, desinfioidut pullot odottavat innokkaina maukkaan maltaista täytettä. Yleensä yksi lappoaa olutta pulloon, seuraavaa korkittaa pullot pöytämallisella korkituslaitteellamme ja viimeinen pyyhkii pullot puhtaiksi ja jakaa ne kristillisesti tasan. Pullotamme yleensä yhden isomman patenttikorkillisen pullon, jonka voimme nautiskella vaikka jonkun tulevan oluen panon yhteydessä. Kun pullotus on hoidettu ja paikat siivottu, pakenevat insinöörit paikalta pullojensa kanssa ja yrittävät olla juomatta kaikkia ennen kuin tavarassa on edes hiilihappoja. Ensimaistosta lisää parin viikon kuluttua.




- Ville, Anssi & Jaakko