lauantai 14. lokakuuta 2017

Tammen eleganssia olueen

Maistelimme juuri herkullista quadrupeliamme ja siitä vielä maukkaampaa portviinitammilastu-versiota (blogiin juttua myöhemmin) ja ajattelimme avata tammen käyttöä oluessa sekä omia kokemuksiamme.



Ennen pullojen ja myöhemmin tölkkien yleistymistä oluet säilytettiin ja kuljetettiin tammitynnyreissä. Nykyään joillekin oluille kuitenkin tehdään enimmäkseen viimeistelevää säilytystä esimerkiksi viski- ja viinitynnyreissä. Toinen nopeampi ja halvempi tapa saada tammen makua olueen on käyttää esimerkiksi tammilastuja. Silloin tammella on enemmän pinta-alaa, joka vaikuttaa olueen.



Olemme tehneet muutaman kokeilun tammilastujen kanssa. Käytämme tammilastuja noin 1 g/l oluissamme. kokeilimme käyttää suurempaa määrää noin viikon ajan, mutta silloin tammi ja rommi puskivat liikaa läpi. Kypsytys tammilastujen kanssa kesti noin kuukauden. Lastuja voi liottaa muutaman päivän esimerkiksi viskissä, että niihin saa lisämakua. Liotuksen jälkeen jäävä alkoholi kannattaa kaataa pois, koska se on melko kitkerää. Alkoholi myös desinfioi lastut. Jos haluat olueen selkeästi pelkkää tammea, etkä tietyn alkoholin makua, lastut pitää desinfioida Star sanilla tai höyryttämällä.


Tammilastut antavat hienoa monimuotoisuutta olueen ja suosittelemme niitä kaikille. Tulevaisuudessa haluaisimme myös oikeita tammitynnyreitä, joissa voisi rauhassa kypsyttää olutta.

-        Ville, Anssi & Jaakko


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ensipuraisu: XXX-Hopfenweisse

Tämän oluen kohdalla kaksi puraisua yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen, koska koko erä juotiin yhden viikonlopun aikana. Olut suunniteltiin ystäväpiirissä jo perinteeksi muodostuneeseen Reinojalkapallon mm-kisaviikonloppuun heinäkuun loppupuolella. Tavoitteena oli suunnitella maukas ja raikas palautusjuoma. Joukkueemme FC-Ylikunto oli mukana kolmatta kertaa. Viime vuonna panimomme oli sen verran tuore, ettei mukana ollut kuin muutama maistiainen, mutta nyt olimme varautuneet oikein kegillisellä omaa olutta. Olut tarjoiltiin valmistamamme Jockey box V 1.1:n kautta. Tässä versiossa olut jäähdytetään upottamalla kegi jäihin. Tulevaisuudessa boxin sisään tulee kuparikierukat ja jäitä, joiden avulla olut jäähtyy.


6,5 Alk. Vol. %, 65 IBU 10 EBC


Erä: #30
Pantu: 8.7.2017
Astioitu: 17.7.2017

Maltaat: Vehnä, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, & Mandarina Bavaria
Hiiva: WLP 351 – Bawarian Weizen Ale
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish Mossia (kirkaste)



Pelit on pelattu, Yksi tasapeli ja kolme tappiota tarkoittavat lohkon jumbosijaa. No mehän emme tästä lannistu, ensi vuonna uudestaan, mutta nyt on aika huuhdella tappion katkera kalkki tuoreella kotioluella. Lasiin kaatuu vähän sameaa kultaisen oranssia nektaria. Vaahto on valkoista ja tiheää. Olutta nuuhkiessa huomaa, että tuoksu on yllättävän neutraali. Oletimme vahvaa vehnähiivan banaania ja aromaattista hedelmäisyyttä, koska aromihumalaa laitettiin reilusti. Tuoksussa on viljaisuutta, kevyttä sitruksisuutta ja persikkaa. Pidemmällä tuoksuttelulla löytää myös banaania, trooppista hedelmää, yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Maku on vaalean maltainen, makean hedelmäinen ja sitruksinen. Suutuntuma on todella pehmeä hanan ansiosta, hiilihappoja on sopivasti ja katkero kuivaa suun loppuun mukavasti. Oikein onnistunut palautusjuoma, katsotaan millainen herkku suunnitellaan ensi vuodelle.



-        Ville & Anssi


perjantai 15. syyskuuta 2017

Korkkien vahaus: uhka vai mahdollisuus?

Olette varmaan ihailleet olut-, viini- ja viskipullojen vahattuja korkkeja. Sen lisäksi, että vahattu korkki on todella tyylikäs, sillä on myös ihan käytännön funktio. Vaha estää hapen pääsyn pulloon, joka on oluen pahin vihollinen. Tällä tavalla voidaan parantaa oluiden säilyvyyttä. Olemme insinööripanimolla vahanneet neljän oluterän korkit ja saaneet mielestämme kasaan hyvän prosessin ja reseptin vahaukselle.



Kotioluttarvikkeita myyvistä liikkeistä löytyy valmista vahaa, mutta siitä tulee yksinään mielestämme liian laihaa. Vahan sekaan kannattaa lisätä kuumaliimapyssyn liimapuikkoja antamaan vähän jäykkyyttä siihen. Vahaa voi yrittää värjätä käyttämällä vahaliituja. Meidän käyttämämme on kuitenkin melko tummaa, joten liidut eivät vaikuta merkittävästi sen väriin. Markkinoilla on myös vaaleampia vahoja.



Vahaamme pullojen korkit hellalla pienessä peltikupissa. Teemme vahan suhteella 10 osaa vahaa, 3 osaa liimaa ja 1 osa liitua. Liimaa voisi olla ehkä vähän enemmän, mutta näillä suhteilla olemme jo saaneet hyvälaatuisia vahauksia. Vaha sulatetaan pienellä lämmöllä. Vahan pitää olla juoksevaa, mutta se ei saa kuplia, koska kuplat näkyvät lopputuloksessa. Prosessi on itsessään yksinkertainen. Upota korkki vahaan, valuta ylimääräiset pois ja nosta kuivamaan. Vaha kuivuu nopeasti. Tämän jälkeen tarvitsee vain ihailla hienoa lopputulosta kellarissa lymyilevissä pulloissa.



-        Ville, Anssi & Jaakko


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Château de Tammela – Brut Excellance V.2

Viimeksi kun nautiskelimme blogissa oman panimon ”skumppakaljaa”, pohdimme siihen parannuksia. Olut oli kyllä hyvää, mutta ei tarpeeksi kuohuviinimäistä. Olut pantiin panimon viimeisen insinööriopiskelijan valmistujaisiin eli nyt me kaikki olemme virallisesti insinöörejä! Nyt muistellaan tuota juhlapäivää ja käydään läpi uuden oluen reseptiikkaa.


Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU 10 EBC

Erä: #26
Pantu: 4.5.2017
Astioitu: 17.5.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Nelson sauvin & Cascade
Hiiva: Mangrove Jack’s – French saison & Vinoferm - Champagne 
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Nøgne Ø - #100

On sunnuntai: paikat on siivottu, tarjoamiset levitetty pöydälle ja oluet kylmässä, nyt vaan odotetaan vieraita. Kurkimme ikkunasta, milloin näkyy tuttuja ajoneuvoja. Ensimmäiset sukulaiset pöllähtävät pihaan, joten on aika korkata ensimmäinen olut. Patenttikorkki lentää auki isolla pamauksella. Kuohuviinilaseihin kaadetaan oljenkeltaista, hivenen sameaa herkkua paksulla valkoisella vaahdolla. Mallaspohjasta jätettiin Carapils pois, jotta olut kävisi vielä kuivemmaksi. French saison -hiivan avustuksella ollut kävikin melkein nollaan (1.002).  Oluen tuoksu on herkullisen hedelmäinen, herukanlehtinen, pippurisen mausteinen ja kuohuviinimäisen raikas. Humalan aromit ovat huumaavia. Kaikki humalat iskettiin keittoon viimeisen kymmenen minuutin aikana, jotta näin herkullinen aromikkuus saatiin aikaiseksi.


Ensimmäiset vieraat maistavat kuohuvaa ja antavat hyväksyviä katseita. Olutta kehuttiin mahtavan raikkaaksi ja aromikkaaksi. Jopa oluesta vähemmän tykkäävät nauttivat ja toivoivat santsikuppia. Oluen maussa on persikkaa, greippiä, herukkaa, viljaa ja saisonhiivan mausteisuutta. Katkeroa on kyllä, mutta ei mitenkään hyökkäävästi, koska nyt tavoiteltiin enemmän aromikkuutta. Suutuntuma alkaa pehmeänä, mutta taittuu nopeasti suuta kuivattavaan puraisuun, mikä saa jokaisen haluamaan toista suullista. Oluthan tehtiin siis kahdella hiivalla, pääkäyminen Saisonhiivalla. Sen jälkeen olut siirrettiin sekundääriin, missä sekaan heitettiin shamppanjahiivaa. Todella onnistunut olut, joka maistui myös juhlavieraille.


-        Ville


torstai 20. heinäkuuta 2017

Kellarin kätköistä: Rochefort 6, 8 & 10

Parin vuoden odotus palkitaan viimeinkin. Vertailussa kaksi vuotta kypsynyttä ja tuoretta olutta. Tallinnan reissulla toissa kesänä pienen olutkaupan hyllyltä lähti matkaan Rochefortin kolmikko. Silloin ei sen kummempaa suunnitelmaa ollut, oluet kuitenkin jäivät kellariin (komeroon) kypsymään. Idea tuoreen ja kypsyneen vertailuun tuli, kun Alkon valikoimaan tuli koko Rochefortin kolmikko. Parasta ennen oli vanhemmissa pulloissa 2019, eli niitä olisi vielä voinut huoletta kypsytelläkin. Uudemmissa pulloissa parasta ennen oli 2021. Oluet nautiskeltiin viikonlopun aikana, jolloin muun muassa keiteltiin juhannuksen oluita.


Perjantaina pullotettiin insinöörien omaa ”kuutosta”, 6,5 %:sta dubbelia. Pullotuksen yhteydessä nautiskelimme ensimmäisenä kolmikon kevyimmän eli kuutosen.



Speksit:



Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 6
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 7,5 Vol. %
Katkero: 35 IBU

Laseihin kaatuu tumman kultaisen punertavaa juomaa, joka vaahtoaa reilusti. Vahvat hiilihapot toki ovat belgeille perinteisiä. Molemmat oluet ovat kirkkaita ennen hiivojen kaatamista joukkoon. Kypsynyt olut on ehkä hivenen kirkkaampi. Tuoreen tuoksu on todella raikkaan hedelmäinen: aprikoosia, omenankuorta ja appelsiinimarmeladia, joita seuraa kevyttä mausteisuutta ja makeaa taikinaa. Kypsyneessä tuoksut ovat pyöristyneet ja menneet tummempaan suuntaan, selkeä toffeen vivahdekin tulee esiin. Maut jatkavat vahvasti tuoksujen linjoilla. Tuore on kirpeän hedelmäinen, pippurisen mausteinen, ruohoinen, vaalean maltainen. Pieni kaakaon pisto tulee lopussa. Terävät hiilihapot putsaavat suun lopuksi. Kypsynyt on kuivatun hedelmäinen, toffeinen, yrttinen ja jopa vähän savuinen. Hiilihapot eivät ole yhtä hyökkäävät kuin tuoreessa, joten suutuntuma on herkullisen kermainen.

'

Speksit:



Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 8
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 9,2 Vol. %
Katkero: 22 IBU

Lauantaina pantiin juhannukseksi rukiista DIPAa ja pano-oluena toimi kolmikon keskimmäinen eli kasi. Laseihin valuu tumman punertavaa olutta paksulla vaahdolla. Tuoksuissa limppua, neilikkaa, mämmiä, luumua ja yrttejä. Erot tuoreen ja kypsyneen välillä eivät ole niin selkeät kuin kuutosessa. Molempien maussa on rusinaa, limppua, mausteita, toffeeta ja tummaa yrttisyyttä. Kypsyneen maut ovat vähän intensiivisempiä ja tummempia. Suutuntumassa on selkeämpi ero. Tuoreessa hiilihapot ovat melkein pistävät, kun kypsytys selkeästi pehmentää niitä.


Speksit:


Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 10
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 11,3 Vol. %
Katkero: 27 IBU

Sunnuntaina pantiin juhannuksen kevyempi olut, koivunlehtisaison. Olueen meni koivunlehteä jokaisessa valmistuksen vaiheessa. Pano-olut oli loogisesti kolmikon viimeinen ja vahvin eli kymppi. Laseihin tulee tumman ruskeaa, melkein mustaa olutta, joka ei vaahtoa samaan tapaan kuin edelliset. Vaahdon vähyys johtuu todennäköisesti oluen vahvuudesta. Tuoksujen erot ovat vielä pienemmät kuin kasissa. Tuoksussa on kuivattua hedelmää, hunajaa, limppua, neilikkaa, lakritsaa, toffeeta ja lievää ruohoisuutta. Tuoksu on uskomattoman monipuolinen, ettei meinaa ehtiä edes ottaa hörppyä. Viimein tulee maiston vuoro. Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla: siirappia, mausteisuutta, ruisleipää, kuivakakkua ja kevyttä savuisuutta. Alkoholi lämmittää mukavasti lopussa. Hiilihapot ovat molemmissa käytännössä samalla tasolla. Hiilihapot ovat alkuun terävät, mutta pehmenevät nopeasti. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu. Kypsytyksen vaikutus oluen vahvuuteen nähden oli todella selkeä eli vahvempia belgejä voisi kypsytellä pidempäänkin.  

-        Ville & Jaakko



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ensipuraisu: Tohtori

Tänään muistellaan tohtorin väitöstilaisuutta, sen karonkkaa ja siihen suunniteltua White IPAa. Enoni väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi muutama viikko sitten. Hän kysyi, voisimmeko panna olutta väitöstilaisuutta seuraavaan karonkkaan. Tartuimme haasteeseen ja aloimme pohtia mahdollisia vaihtoehtoja, minkälainen olut pitäisi panna. Oluen pitäisi olla kevyttä ja raikasta, jotta se uppoaisi suurempaankin yleisöön. Ajatukset menivät nopeasti IPAn tai APAn suuntaan, mutta jotain erilaista piti keksiä, niinpä päädyttiin WIPAan. Olut pantiin noin kolme viikkoa ennen juhlapäivää. Mallaspohja oli hyvin vaalea, johon haettiin pehmeää suutuntumaa vehnämaltaalla ja kaurahiutaleilla. Katkero pidettiin kevyenä, mutta Cascadea ja Chinookkia laitettiin aromihumalointina reilusti. Keiton aikana olutta maustettiin vielä korianterin siemenillä ja appelsiininkuorella. Hiivana käytettiin Brewfermin Blanchea, joka osoittautui oikein hyväksi Witbier-hiivaksi.


Speksit:

6,2 Alk. Vol. %, 55 IBU 10 EBC

Erä: #25
Pantu: 28.4.2017
Astioitu: 9.5.2017

Maltaat: Vehnä, Pale ale, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Chinook & Magnum
Hiiva: Brewferm – Blanche  
Muuta: Korianterin siemeniä, Appelsiininkuorta, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Svaneke - Påskefrokost

Väitös oli kokemuksena hieno, vastaväittäjällä oli mukavan rento ote ja yleisöä oli sali melkein täynnä. Tämä ei ole kuulemma yleistä. Väitöksen jälkeen siirryimme valmistelemaan juhlapaikkaa, jonne kannettiin myös kegi täynnä herkullista juhlajuomaa. Pistimme kegin saaviin, jossa oli vettä ja suuria jääpaloja. Niiden avulla olut pysyi kylmänä koko päivän. Hanana toimi halpa picnic-hana, koska emme ole rakentaneet vielä kunnollista hanalaitteistoa.




Karonkka alkoi alkumaljoilla, joiden jälkeen nautiskeltiin herkullista vege-ruokaa Gopalista. Tohtoria testailtiin myös ruokajuomana, jona se toimi erinomaisesti. Ruuan jälkeen siirryttiin puheisiin, joita pidettiin useita, kaikki olivat hienoja ja jopa liikuttavia. Puheiden jälkeen kahviteltiin, jota seurasivat epävirallisemmat ohjelmanumerot ja vapaampi oluen nautiskelu. Hauskana ohjelmana oli esimerkiksi ”haluatko tohtoriksi” -tietovisa.




Viimeinkin olueen: hanasta valuu heinän keltaista, hiivan takia hieman sameaa olutta tiheällä ja pehmeällä valkoisella vaahdolla. Ulkonäkö kutsuu luoksensa ottamaan ensimmäistä hörppyä. Tuoksu alkaa vahvalla mandariinilla ja appelsiininkuorella, erittäin raikasta. Tiukkaan pysyvän vaahdon vähän hälvettyä, alkaa tuoksusta löytyä makeaa vehnää, korianteria, aprikoosia ja kevyttä mausteisuutta. Maku on raikkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, vehnä ja kaura pehmentävät makua. Suutuntuma on todella pehmeä, mikä johtuu varmaan mallaspohjasta ja siitä, että olut tulee hanasta. Katkero ei lyö yli ja kuiva mausteisuus saa ihmisen hakemaan lasia heti uudestaan. Oikein maittava kesäjuoma, josta tuli juhlien loppuillan vetonaula.




-  -  Ville


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hiivan uudelleenkäyttö

Kotioluen valmistus on melko huokeaa touhua, mutta siitä saa vieläkin huokeampaa käyttämällä hiivan uudestaan. Yksinkertaisin tapa käyttää hiiva uudestaan on panna olut, antaa sen käydä. Kun olut on pullotettu, keitetään uusi olut vanhan hiivan päälle. Tässä tavassa on kuitenkin muistettava muutama asia: 1. Toimenpidettä ei voi toistaa montaa kertaa, koska jokaisella kerralla hiivakakku ja oluelle sopimattomien partikkelien määrä kasvavat käymisastian pohjalla. 2. Kun panet peräkkäisiä oluita saman hiivakakun päälle, aloita vaaleimmasta ja kevyimmästä, joista siirrytään tummempiin ja vahvempiin. Oluen tumma väri tarttuu hiivaan ja vaikuttaa seuraavan oluen väriin. Vahva olut heikentää hiivan kuntoa. Esimerkiksi me panimme ensiksi 1.060 vahvan ja 30 EBC tumman vierteen, jonka käytimme WLP 550 Belgian ale -hiivalla. Kun olut oli käynyt loppuun ja valmis pullotettavaksi, panimme 1.100 vahvaa ja vähän tummempaa vierrettä suoraan hiivakakun päälle. Kannattaa kuitenkin varoa, etenkin WLP 550:n kanssa, ettei pane liikaa vierrettä käymisastiaan, muuten käy näin:


Toinen tapa käyttää hiiva uudestaan on hiivan pesu. Hiivan pesuun on paljon ohjeita, me olemme oppineet tyylimme tältä videolta, joten emme mene liian syvälle yksityiskohtiin. Hiivan pesu alkaa, kun olut on pullotettu ja käymisastian pohjalla möllöttää tuore hiivakakku. Sen voi jättää käymisastiaan joksikin aikaa, mutta silloin se kuivuu ja hiivan irrottaminen vaikeutuu. Keitetään muutama litra vettä ja jäähdytetään se hiivalle sopivaan lämpötilaan (20−30 astetta). Kaadetaan vesi ja irrotellaan hiiva astian pohjasta sekoittamalla. Tämän jälkeen hiiva jätetään laskeutumaan, joka kestää noin 15−30 minuuttia. Tässä auttaa kirkas käymisastia, jolloin nähdään helposti hiivan erottuminen. Terve hiiva on vaaleaa ja jää leijumaan nesteeseen.


Hiivan erottumisen jälkeen kaadetaan hiivaneste toiseen astiaan niin, että pohjalla oleva tumma materiaali jää ensimmäiseen astiaan. Toisessa astiassa tapahtuu vielä erottumista, taas odotellaan hetki. Kun nesteen pohjalla erottuu tummaa materiaalia, voidaan vaalea neste kaataa desinfioituihin purkkeihin. Ne siirretään jääkaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Purkin kansi kannattaa jättää vähän löysälle, koska hiiva saattaa tuottaa vähän painetta.


Samea neste muuttuu kirkkaaksi muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Purkin pohjalla on vaalea hiivakakku, josta voidaan tehdä hiivastartteri. Kun hiiva otetaan käyttöön, kaadetaan suurin osa kirkkaasta nesteestä pois. Nestettä kannattaa vähän jättää, että hiiva saadaan sekoiteltua irti.



-        Ville, Anssi & Jaakko

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kellarin kätköistä: 9 kk kypsynyt Sahti

Tänään vuorossa jännittävä kokeilu. Luin Mika Laitisen Sahti - Elävä muinaisolut  -kirjasta sahdin kypsyttämisestä pidempiä aikoja. Kirjassa puhuttiin, miten sahtiin tulisi Flandersin oluita muistuttavia, jopa happamia elementtejä. Viime kesänä sain pari pulloa samana päivänä pullotettua Pihamaan sahtia, tavara on nyt siis noin yhdeksän kuukauden ikäistä. Pullo on ollut koko tämän ajan jääkaapissa. No, korkataan viimein ja nähdään, onko odotuksesta ollut mitään hyötyä.





Speksit:

Panimo: Pihamaan Panimo
Olut: Pihamaan Sahti
Oluttyyli: Sahti 
Vahvuus: 9 Vol. %
Katkero: 0 IBU

Patenttikorkillisen pullon auetessa kuuluu pieni sihahdus. Heti tulee nenään sahdille ominaisia aromeja: limppua, banaania, ruista ja pientä mausteisuutta. Lasiin kaatuu täysin kirkasta tumman punertavaa nektaria. Pitkä kypsytys on kirkastanut sahdin hienosti. Juomaan ei ole tullut edes pitkällä kypsytyksellä hiilihappoja, mutta omien mieltymysten mukainen siirappinen suutuntuma on tallella. Tuoksuttelussa alkaa paljastua muita muutoksia tuotteessa. Perinteisen nestemäisen ruisleivän lisäksi selkeä kirpeän omenankuorinen vivahde taustalla. Maussa sama toistuu. Pehmeän limppuinen ja banaaninen maku taittuu lopussa vähän talliseen ja tumman kirsikkaiseen terävään puraisuun. Uskomattoman monipuolinen tuote saadaan kahdella maltaalla, vedellä ja leivinhiivalla. Onnistunut kokeilu, joten 4/5, katsotaan, milloin korkataan toinen pullo. Toinen mielenkiintoinen kokeilu olisi verrata tuoretta ja vuoden vanhaa tuotetta

- Ville 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ensipuraisu: Vulpes vulpes

Tänään maistellaan taas oman panimon herkkua, ruissaisonia, joka on maustettu korianterin siemenillä ja katajanmarjoilla. Vulpes vulpes on kolmas versio panimon saisonista, mutta sitä ei muokattu merkittävästi edellisestä. Oluen kriittinen maistelu tapahtuu vasta nyt, koska tuote oli alkuun hieman sisäänpäinkääntynyt eli vasta nyt oluen oikea luonne on maistettavissa. Tämä on kyllä semmoinen tuote, jota tehdään aivan varmasti lisää, kun panimon suurempi laitteisto on saatu valmiuteen.


Speksit:

6,1 Alk. Vol. %, 38 IBU 22 EBC

Erä: #19
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Ruis, Munich, Kaurahiutale & Cararye
Humalat: Saaz
Hiiva: Danstar – Bella Saison
Muuta: Korianterin siemeniä, Katajanmarjoja, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Hedelmäpeli-IPA

Ilta pimenee ja asunto hiljentyy, joten nyt on hyvä hetki nautiskella olutta. Lasiin valuu meripihkan väristä juomaa kevyellä luonnonvalkealla vaahdolla. Siitä tulee mieleen ketunhäntä, josta olut on saanut nimensä. Tuoksu on todella monimuotoinen ja vaatii useamman nuuhkaisun. Lasista pöllähtää kokonainen maustekaappi: korianteria, valkopippuria, lakritsanjuurta, rosmariinia, kanelia ja kardemummaa. Mausteiden alta paljastuu muitakin makuja, makeaa vehnäisyyttä, kuivattua aprikoosia, kirpeää omenan kuorta, kevyttä marjaisuutta ja humalan ruohoisuutta. Maku on yhtä runsas kuin tuoksu: lakritsaa, yrttisyyttä, kevyttä hedelmäisyyttä ja kuivakakkua. Maku alkaa makeana, mutta taittuu kuivaan mausteisuuteen ja terävään katkeroon. Kalsiumsulfaatti taitaa terävöittää humalaa vähän liikaa eli sitä ei kannata seuraavaan versioon laittaa.  Suutuntuma on kuitenkin todella pehmeä, melkein sahtimainen. Sahtimaisuutta vahvistaa vielä rukiisuus ja katajan käyttö. Olut on oikein hyvä ja todella monipuolinen, ehkä jopa liian monipuolinen. Se ei ole kovinkaan perinteinen saison, mutta pienellä raaka-aineiden kirjon kevennyksellä siitä saataisiin täydellinen olut.


- Ville, Anssi & Jaakko

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ensipuraisu: Proto IPA Vol. 2

Taas on aika maistella oman panimon olutta, tyylinä tupla-IPA. Olut on ”kunnianosoitus” panimomme ensimmäiselle keitokselle. Panimon ensimmäisestä panopäivästä tuli juuri vuosi täyteen (20.3.), niin tämähän on mitä mainioin hetki muistella sitä ensimmäistä kertaa ja samalla ihmetellä, mihin ollaan päästy. Alkuperäinen Proto IPA tehtiin mukaillen Mitch Steelen IPA-kirjasta löytyvää reseptiä Thornbridgen Jaipurista, lopputulos oli jotain aivan muuta. Uusi Proto ei pohjaudu Jaipurin reseptiin, vaan enemmänkin alkuperäisen proton spekseihin, tällä kertaa ei kuitenkaan tarvittu kiloa sokeria.


Speksit:

8 Alk. Vol. %, 80 IBU 10 EBC

Erä: #20
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Munich & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Citra & Nelson Sauvin
Hiiva: Fermentis S04 – British Ale
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Ruosniemen Panimo - Diplomi-insinööri

Lasiin kaatuu kirkkaan kultaista, IPA-lasissa mukavasti vaahtoa vaahtoavaa herkkua. Pelkkä ulkonäkö lupaa raikkautta. Alkuperäinen Proto oli väriltään hieman tummempaa ja ei todellakaan kirkasta (kuva alla). Olimme itseasiassa muodin aallonharjalla, koska nykyään IPA ei voi olla liian samea;) Ensimmäisissä oluissa emme tehneet edes vorlauffia, koska halusimme kaiken vierteen talteen, vettä tuntui menevän huuhteluun enemmän kuin odotimme. Kun huuhtelu oli valmis, mittasimme ominaispainon ja säikähdimme, olimme todella kaukana tavoitteesta. Ensimmäiten keittojemme tehokkuus ei ollut kummoinen, emmekä tajunneet ottaa huomioon suurta haihtumista, mikä on normaalia pienellä laitteistolla. Pelonsekaisessa tilassa painoimme keittoon ison määrän sokeria.


Takaisin olueen, tuoksu on uskomattoman voimakas ja monipuolisen hedelmäinen. Lasia nuuhkiessa löytyy vahvaa passionhedelmää, mangoa, ananasta, greippiä, persikkaa ja kevyttä herukkaisuutta. Pidemmällä nuuhkimisella löytyy jo vähän kevyttä leipäistä maltaisuutta. Alkuperäisessä Protossa ei ollut missään vaiheessa suurta humalan aromia, vaikka kuivahumaloimme isolla kädellä. Olemme huomanneet, että humalointi whirlpoolissa tai hopstandissa antaa paljon paremmin humalan aromia irti. Menihän sitä humalaa keiton lopuksi melkein 30 g/l!


Maku on yhtä raikas kuin tuoksu. Kalsiumsulfaatti terävöittää selkeästi humalan tuntumaa, niin katkeroa ei tarvita yhtä paljoa. Katkero alkaa kevyenä ja voimistuu tiukan greippiseen puraisuun. Vahvuuden maistaa, mutta se ei häiritse, katkero tukee runkoa hienosti. Ison sokerilisäyksen jälkeen alkuperäisen Proton runko jäi vähän kevyeksi, mutta tällä kertaa oluesta saatiin vahvempaa pelkällä maltaalla. Nyt ollaan panimon poikien mielestä loistavan oluen äärellä. Vahvan hedelmäinen humala, mukava katkero, vahva runko ja helppo juotavuus. Tätä reseptiä tekee mieluummin uudelleen kuin alkuperäistä Protoa.

- Ville, Anssi & Jaakko

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kellarin kätköistä: Caractère Rouge

Hikinen panopäivä ei ole mitään ilman olutta, minkähän sitä korkkaisi? Nyt löytyi kaapista niin legendaarinen olut, ettemme voineet olla myös kirjoittamatta siitä. Olut on haettu Arkadian Alkosta noin puolitoista vuotta sitten, ja siitä lähtien olemme himoinneet pulloa. Koska panimme belgialaista dubbelia, niin kyseinen juoma sopi teemaan täydellisesti ja happamat ovat yksiä suosikkejamme belgeistä. Itse panopäivästä selvisimme ilman ongelmia, mikä helpotti oluen nautiskelua vielä lisää. 

Speksit:

Panimo: Bouwerij Rodenbach
Olut: Caractère Rouge
Oluttyyli: Flanders Red Ale
Vahvuus: 7 Vol. %
Katkero: 9 IBU



Kiehuminen saavutettu ja katkerohumalat lisätty, pääsemme viimeinkin korkkaamaan tämän herkun. Lasiin kaatuu kirkkaan kuparinpunaista, vahvasti kuplivaa nestettä. Näyttää melkein limulta, kun kevyt vaahto häviää nopeasti. Ei tarvitse edes nuuhkaista, kun lasista räjähtää hapanta kirsikkaa, kirpeää omenan kuorta, vadelmaa ja kuivaa tammea. Pelkkää tuoksua haluaa nauttia pitkään ja hartaasti. Jokaisella nuuhkaisulla löytyy jotain uutta, tummaa hedelmäisyyttä, tammen vaniljaa ja yrttisyyttä. Pitkän nuuhkimisen jälkeen havahdumme: pitää punnita seuraavat humalat. Humalat ovatkin ainoa, ei niin perinteinen ainesosa dubbelissamme. Päädyimme Palisadeen, koska sitä oli puoli pussia varastossa. Sen ruohoisuus ja kukkaisuus voisi sopia hyvin tasapainottamaan maltaisuutta. 




Humalalisäyksen jälkeen siirrymme maisteluun. Hapanta marjaisuutta, pientä karamellista mallasta ja raikasta hedelmäisyyttä maussa. Vahvat hiilihapot, happamuus ja tammen tuoma viinimäinen kuivuus pitävät paketin mukavan kepeänä. Kuivuus ja happamuus saavat käden viemään lasia kohti suuta tiuhaan tahtiin. Yhtäkkiä suruksi huomasimmekin pullon olevan tyhjä. Samalla hetkellä heitettiin loput humalat keittoon ja panot lähestyvät loppua. Mittasimme ominaispainon ja huomasimme, että . Laimennusvesi kiehumaan ja olut jäähtymään, viimeinen hetki muistella tätä herkullista ja hapanta mestariteosta. Siivoamisen ja hiivauksen jälkeen insinöörit painuvat taas koloihinsa ja haaveilevat seuraavista oluista. Insinööripanimolla rakastetaan happamia belgejä, joten 4,5/5.

- Ville & Anssi

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ensipuraisu: Château de Tammela - Brut excellance

On kulunut muutama viikko oluen pullotuksesta, joten on aika tarkastaa työn hedelmät. Tänään on vuorossa shamppanjahiivalla käynyt vaalea ale, Château de Tammela – Brut excellance. Kyseessä on koe-erä oluesta, jota olisi tarkoitus tarjoilla alkumaljana kesällä, kun panimon viimeinenkin insinööri valmistuu. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman paljon shamppanjaa muistuttava olut. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitä olut tarvitsee, että se muistuttaisi enemmän shamppanjaa. 

Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU, 10 EBC

Erä: #18
Pantu: 21.1.2017
Astioitu: 4.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Kaurahiutale & Carapils
Humalat: Cascade & Nelson Sauvin
Hiiva: Vinoferm – Champagne
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Wild Beer Co - Ninkasi 


Lasiin kaatuu todella vaaleaa, oljenkeltaista herkkua. Näin ensimaistolla olut on vielä vähän sameaa, mutta pulloista huomaa, että ne kirkastuvat päivä päivältä. Olut vaahtoaa rauhallisesti ja jättää ohuen, mutta pitkään kestävän vaahdon lasiin. Tuoksussa tulee ensimmäisenä selkeä leipäinen vaalea mallas, melkein lager tulee mieleen. Hiiva tuo siis hyvin esiin maltaan aromeita. Pidemmän nuuhkinnan jälkeen alkaa nousta herukkaista, persikkaista ja kevyen appelsiinista hedelmäisyyttä. Taustalla on pieni viinimäinen viba, joka tulee varmaan hiivan ja Nelson Sauvinin yhteispelistä. Tuoksussa voisi tulla vähän enemmän humalaa esiin, ehkä sitä voisi laittaa isomman paukun keiton loppuun. Maussa on kevyttä sitruunaisuutta, makeaa taikinaa ja herukanlehteä. Olut saisi olla selkeästi kuivempi. Seuraavassa oluessa pääkäyminen voitaisiin suorittaa esimerkiksi French Saison -hiivalla ja ottaa shamppanjahiiva mukaan vasta pullokäymiseen. Suutuntuma on melkein kermainen, joten jälkikäymissokeria voisi ehkä vähän lisätä, jos sillä saisi enemmän shamppanjaa muistuttavaa kuplivaa suutuntumaa. Voisikohan siihen myös laittaa tammilastuja sekundääriin, jos siitä saataisiin lisää viinistä tuttuja tanniineja?




Oluessa on kuitenkin paljon hyvää. Se on kevyt, hedelmäinen ja raikas. Siitä löytyy jo jonkin verran viinimäisiä vivahteita, mutta niitä saisi olla enemmän. Pienillä korjauksilla siitä kyllä saadaan erinomainen alkumalja. 

- Ville, Anssi & Jaakko

lauantai 25. helmikuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Olimme sopineet suunnittelupalaverin tulevalle kotipanimolaitteistolle. Päivän lähestyessä tajusimme, että meillähän on vielä juomatta vuoden alussa tehtyjen kotiolutvaihtojen jäljiltä oluita! Nehän toimisivat täydellisenä polttoaineena insinöörien aivoille. Tässä kaksi asiaa, joista tykkäämme, kotiolut ja laskelmointi. Olimme tehneet vaihtoja Sorsapuiston panimon ja Mercyrock Microbreweryn kanssa, oluita oli kevyestä ja vaaleasta vahvaan ja tummaan. Väittäisimme, että nyt olisi ainekset erinomaisuuteen.

Viimeinkin se odotettu päivä saapui: oluet kylmässä, pientä suolaista pöydässä, exceli ja piirrokset valmiina. Nyt enää odotetaan, että insinöörit löytävät paikalle.  Insinöörihän haistaa excelin kolmen kilometrin säteellä,  niin ei mennyt minuuttiakaan, kun joku raapi ovea. 




Jotta saatiin suunnittelusuoni sykkimään, korkattiin eka olut, steam beeriä Mercyrockilta. Olut oli vahvan hedelmäinen ja raikas. Tunnelman rentoutuessa insinöörin omatunto nostaa ikävästi päätään: ”ettehän te voi vaan juopotella, piti suunnitella uutta laitteistoa! Mietitään tähän väliin lämpövastuksia ja niiden ohjausta, olisikohan PID ja miten isoa vastusta?”. Nyt kyllä tuli taas jano, seuraavaksi saman panimon ruis-saison. Mekin olemme tehneet ruis-saisonia, niin kiinnosti todella paljon maistaa jonkun muun näkemys tyylistä. Olut on kevyt, vaalean maltainen, hennon sitruksinen  ja mausteinen. Oma versiomme on aika paljon ronskimpi, mutta tämä on selkeämpi ja tyylisuuntaan paremmin istuva, erittäin hyvä saison. Omatunto alkaa taas huutamaan: ”Mites ne kattilat, miten isoilla mennään? No 69 litraa tietenkin. Entäs eristykset ja läpivedot?” Hirveen pieniä nää oluet, kun kolmeen pekkaan jakaa, mitäs seuraavaks?



Seuraava olut tuleekin Sorsapuistolta ja se on ruis-kaura IPAa. Olut on makean appelsiininkuorinen ja aprikoosinen. Näitä seuraa rukiin mausteisuutta, tiukka greippinen katkero ja kokonaisuus valuu pehmeästi kurkusta alas. Omatunto ärisee nurkassa: ”Pitäis miettiä sitä laitteistoa eikä pelkkää olutta. Mites vierteen jäähdytys, tehdäänkö perinteinen uppojäähdytin vai olisiko viisaampaa kierrättää vierre jäähdyttimessä? Paljon nopeamminhan se jäähtyy, jos vierre kulkee jäähdyttimen läpi.  Mutta silloin tarvitaan hyvä pumppu, mistä semmoinen?” Hiljaa siellä nurkassa, seuraavan oluen paikka: IPAa Mercyrockilta. Panimomestari varoitteli, että IPAa rupeaa jo ikä painaa, mutta ei mitään! Raikasta sitrusta, kevyttä hedelmäisyyttä ja pientä pihkaista humalaa, kiinnostaisi maistaa tuoreena, jos vanha on näin hyvää. Mercyrockilla on selkeästi prosessi kuosissa. 



Loput oluet ovatkin tummempia, kuola alkaa jo valua, mutta omatunto mutisee taas jotain: ”Entäs ne laitteet? Mites hanat, liittimet ja letkut? Letkujen pitäis kestää kuumuutta ja muiden osien pitäisi olla varmaan ruostumatonta.” Seuraava olut on kevyt portteri Mercyrockilta. Vahvaa kahvia ja tummaa hedelmäisyyttä, herkullista maitosuklaata, runkoa oluessa on todella paljon vahvuuteen nähden, erinomainen portteri. Viimeinkin omatunto on tyytyväinen: ”Hankintalista ensimmäisistä komponenteista tehty ja kattiloiden rakenne alkaa muodostua, nyt saatte vaan nautiskella.” Toiseksi viimeinen olut on iso imperial stout Mercyrockilta. Intensiivinen ja puhdas olut, espressoa, portviinimäistä hedelmäisyyttä, toffeeta, kitkerää tummaa suklaata ja pientä tuhkaisuutta. Todella hieno ja suoraviivainen olut, olis mielellään juonut enemmänkin. 


Ilta pimenee, siirrytään viimeiseen olueen, joka on jo järkälemäinen vahvuudeltaan. Sorsapuiston barley wine on tumma, melkein yhtä tummaa kuin aiempi portteri. Tuoksu on alkuun jopa neutraali, mutta lämmetessään antaa herkullista kuivattua hedelmää, limppua, sherryä, pientä hedelmäistä humalaa ja jopa savuisuutta. Maku on lämmittävä, leipäinen, kevyen mausteinen ja makean kuivatun hedelmäinen. Katkeroa on reilusti ja alkoholi polttelee, eli erinomainen barley wine. Tätä pitäis saada toinen pullo kypsymään, koska näyte oli niin tuore. Kun oluet on juotu ja suunnitelmat kasassa, insinöörit häviävät paikalta nopeasti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksetaan tulla takaisin pullottamaan huomenna, unihan maittaa tämmöisen setin jälkeen hyvin. 

- Ville, Anssi & Jaakko 

torstai 9. helmikuuta 2017

Kellarin kätköistä: Liquid Double Fudge

Vaikka tykkäämme paljon omista oluistamme, nautiskelemme välillä myös kaupallisia tuotoksia. Älkää säikähtäkö, teemme näitä arvosteluja vain isompien ja herkullisimpien oluiden äärellä. Koska internet on täynnä parempia blogeja olutarvosteluiden suhteen, yritämme enemmänkin keskittyä yleiseen fiilistelyyn ja herkutteluun. Tämän kertainen olut on Evil Twin Brewingin Liquid Double Fudge. Oluen nauttimiseen on myös kotiolutharrastukseen liittyvät syyt. Pullotamme viikonloppuna omaa imperial stouttiamme ja tässä isossa 0,65 litraisessa pullossa on pieni, meidänkin korkittimeen sopiva suu. 

Speksit:

Panimo: Evil Twin Brewing 
Olut: Liquid double fudge
Oluttyyli: Imperial stout
Vahvuus: 12 Vol. %
Katkero: 60 IBU


Lasiin kaatuu pikimustaa ja öljyistä lientä, jonka päälle laskeutuu pieni ja tiheä maitokahvin värinen huntu. Pelonsekaisin tuntein tartun lasiin. Hetken vain pyörittelen lasia ja ihailen, miten olut tarttuu lasin pintaan, siitäkin voi päätellä, että tässä oluessa on paljon potkua. Ensimmäisellä nuuhkaisulla aistin vähän alkoholia, mutta nopeasti sen yli pyyhkii suuri aalto raakaa kaakaota, nokipannukahvia ja vahvaa tummaa hedelmää. Mitä enemmän olutta tuoksuttelee, tulee mieleen karkkikauppa, suolaista karamellia, palanutta sokeria ja lakritsaa. Tässä vaiheessa painoin pulloon uuden korkin, näin oluesta ei karkaa aromeja ja hiilihappoja. Samalla saan varmistettua, että korkitin pelaa pulloon.




Oluen lämmetessä tuoksusta löytyy jopa pientä tummaa kirsikkaa ja sikaria, ei sikarin savua vaan enemmän sellaista nahkeaa tupakan lehteä. Maku on todella intensiivinen. Pari ensimmäistä hörppyä väreilee pitkin selkärankaa. Ensiksi maistan maitosuklaata, espressoa, rusinaa, kitkerää yrttisyyttä ja salmiakkia. Olut lämmittää, kun se valuu kurkusta alas. Lisää siemailtuani löytyy suklaatryffeliä, pientä viskiä ja havuista humalaa. Tässä vaiheessa alan tuntea, kuinka olut lämmittää koko kroppaa. Maku on alusta loppuun vahva tiukalla katkeron loppupuraisulla. Suutuntuma on kermaisen pehmeä öljyisellä loppuliu’ulla. Tämä on jykevä monsteri, joka pitää tainnuttaa rauhallisesti, ettei se hakkaaa sinut tainnoksiin. Isosta pullosta riittää monelle, mutta tänään se nautiskeltiin aivan itsenäisesti. Taidankin vaipua tästä lyhyille talviunille. Insinööripanimo antaa oluelle ison peukun, 4/5.

- Ville



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Päivä insinööripanimolla Vol. 2

Viimeksi kerroimme, mitä tapahtuu panopäivänä insinööripanimolla, niin tänään valotetaan, mitä tapahtuu sen jälkeen. Mitä tapahtuu, kun valot sammuvat ja insinöörit laskeutuvat koloihinsa. Panopäivän jälkeen kuunnellaan vesilukon huumaavaa pulputusta ja nuuhkitaan herkullisia hedelmäisiä aromeja, joita sieltä nousee. Tämä kestää oluesta ja hiivasta riippuen kahdesta kymmeneen päivään. Kun vesilukko hiljenee, voidaan tarkastaa ominaispaino ja käymisen taso. Jos olut on käynyt loppuun ja tuote maistuu hyvälle, valmistaudutaan lähestyvään pullotukseen. Emme yleensä siirrä oluita sekundääriin, poislukien vahvemmat oluet, joista saatatte kuulla lisää tulevaisuudessa.




Sitten päästäänkin itse pullotuspäivään. Hommat alkaa tarpeiden keräyksellä. Kasataan keittiöön riittävä määrä pulloja, korkkeja, lappo, tyhjä käymisastia ja desinfiointiainetta. Olemme tehneet yleensä desinfiointiaineen ja veden sekoituksen käymisastiaan, mistä lappoamme tavaraa pulloihin. Näin varmistamme, että lappo, käymisastia ja pullot on desinfioitu huolellisesti. Tässä vaiheessa voidaan kiehauttaa vähän vettä, johon liuotetaan jälkikäymissokeri. Sokeria olemme yleensä laittaneet noin 4,5 g/l, millä ollaankin saatu hyvä hiilihapotus oluisiimme. Kaadamme jälkikäymissokerin ja lappoamme oluen primääristä tai sekundääristä desinfioituun käymisastiaan.



Viimeinkin pääsemme tositoimiin, desinfioidut pullot odottavat innokkaina maukkaan maltaista täytettä. Yleensä yksi lappoaa olutta pulloon, seuraavaa korkittaa pullot pöytämallisella korkituslaitteellamme ja viimeinen pyyhkii pullot puhtaiksi ja jakaa ne kristillisesti tasan. Pullotamme yleensä yhden isomman patenttikorkillisen pullon, jonka voimme nautiskella vaikka jonkun tulevan oluen panon yhteydessä. Kun pullotus on hoidettu ja paikat siivottu, pakenevat insinöörit paikalta pullojensa kanssa ja yrittävät olla juomatta kaikkia ennen kuin tavarassa on edes hiilihappoja. Ensimaistosta lisää parin viikon kuluttua.




- Ville, Anssi & Jaakko 


tiistai 24. tammikuuta 2017

Päivä insinööripanimolla


Vaikka emme aio kummemmin neuvoa kotioluen valmistusta, haluamme kuitenkin avata vähän päivää insinööripanimon arjessa. Tämä teksti on kirjoitettu viime lauantaina samalla, kun keittelin koe-erää shamppanja-oluesta, Château de Tammela Brut Excellancesta. Tarkempia speksejä ja viiniäkin kuivempia panovitsejä tästä oluesta tulee myöhemmin.

Päivä alkaa suomalaisittain kahvin keitolla. Kahvia hörppiessä mittaillaan reseptin ilmoittama määrä vettä 17 litran kattilaan ja laitetaan lämpiämään. Veden lämmetessä reilun 70 asteen paikkeille, puntaroidaan reseptin ilmoittamat maltaat. Meillä vannotaan Nalle-puuron nimeen. Ei ole yhtään olutta, jonka mallaspohjaan ei sopisi kaurahiutale. Kun vesi on lämmennyt, voidaan sekoittaa maltaat joukkoon. Poika laitetaan vanhaan Helkaman uuniin puoleksitoista tunniksi mäskäytymään. Mäskäyksen jälkeen aloitetaan siivilöinti. Mäski kauhotaan siivilään ja vierre kierrätetään kertaalleen mallaspedin läpi, jotta saadaan kirkkaampaa tavaraa. Kirkastuksen jälkeen mäskiä huuhdellaan kuumalla vedellä, että saadaan kaikki herkulliset sokerit irti maltaista. Huuhtelun jälkeen voidaan viimeinkin aloittaa keitto. Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa ominaispaino, niin nähdään kuinka uskomattoman tehokkaasti mäskäys onnistui.




Vierteen lämmitessä onkin hyvä hetki punnita keiton aikana käytettävät humalat. Humalointi painottuu meillä yleensä keiton loppua kohti. Ollaan todettu viimeisen minuutin "hop burstit" tai hop standit tehokkaammaksi tavaksi saada humalan aromia olueen kuin esimerkiksi kuivahumaloinnilla. Keitto kestää meillä tunnin.  Se voitaisiin nostaa 69 minuuttiin, koska olemme vähän lapsellisia. Tärkeä osa oluen keittämistä on oluenkeittämisolut. Tälle päivälle löytyi teemaan erinomaisesti osuva brittiläisen Wild beerin Ninkasi, 9 volttinen saison, johon on käytetty omenamehua, villihiivaa ja shamppanjahiivaa. Kun olut on keitetty, voidaan aloittaa jäähdyttäminen. Kattila mahtuu juuri sopivasti käymisastiaan, missä kierrätetään kylmää vettä. Tällä menetelmällä olut jäähtyy hiivauslämpöön noin puolessa tunnissa. Se onkin juuri sopiva aika nesteyttää kuivahiiva. Olemme tähän mennessä käyttäneet pelkästään kuivahiiva, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset oluet nestehiivalla.




Jäähtynyt vierre kipataan siiviläpussin läpi desinfioituun käymisastiaan.  Käytämme desinfiointiaineena Star-sania. Oluen teossa puhtaus on puoli ruokaa, siksi roiskimmekin desiä vähän joka vaiheessa joka paikkaan. Kun olut on käymisastiassa ja hiivaa viskattu sekaan, lyödään kansi kiinni. Viimeisenä tarvitsee enää siivota paikat, istahtaa sohvalle hyvän oluen kanssa ja kuulostella vesilukon ensimmäisiä pulpahduksia.




- Ville, Anssi & Jaakko 

torstai 5. tammikuuta 2017

Tervetuloa

Tämä blogi kertoo kolmen kädettömän insinöörin panemisen rikkaista vaiheista. Joskus saatamme jopa puhua oluesta, lyhyesti. Tampereen insinööripanimo on kolmen innokkaan insinöörin "yhtiö", joka haluaa olla jokaisen janoisen ystävänsä oma Kari Grandi. Minä olin idean isä ja toimin samalla taiteellisena johtajana sekä pahimpana hifistelijänä. Anssi toimii panimon propagandaministerinä ja yleisenä puliukkona (lue: normaalina insinöörinä). Jaakko on ainoa järjen ääni ja Excel-nero, oikea Oriveden kaunis mieli. Kokonaisuus, joka mahdollistaa täydellisen lopputuloksen.


Emme koe tarpeelliseksi opastaa muita tekemään kotiolutta. Kirjallisuutta kotioluen panemisesta on jo aivan tarpeeksi, omastakin hyllystä sitä löytyy reilu läjä. Nykyinen prosessimme on todella lähellä Reittausblogin ohjeistamaa Pussimäskäysohjetta. Tämä on siisti ja helppo tapa tehdä olutta kerrostaloympäristössä. Eräkokomme on tällä hetkellä noin 15 litraa ja kaikki tähän mennessä valmistamamme oluet ovat olleet erilaisia pintahiiva, eli ale-oluita mustasta witbieristä triple IPAan. Tulevaisuudessa tavoitteena on kasvattaa eräkokoa, siirtyä uusiin tiloihin ja ehkä valmistaa myös muunlaisia oluita, kuten lager-oluita sekä happamampia oluttyylejä.


Valmistetut oluet vaihtelevat yhtä paljon kuin panimon miesten mieltymykset. Jaakko tykkää herkullisen hedelmäisistä jenkeistä, Anssi makean maltaisista briteistä ja minä kuivan mausteisista belgeistä. Oluessa tärkeintä on kuitenkin, että siinä on paljon makua. Olut on mielestämme sosiaalinen tuote, joka on tärkeää jakaa. Teemme omannäköisiä oluitamme kieli poskella, kuten luultavasti tätä blogiakin. Koska emme osaa päättää, mitä haluamme blogilla tehdä, niin puhumme kaikesta mitä keksimme. Raportoimme uusista kotioluistamme, uuden panimon valmistusvaiheista, oluttastingeista ja paljastamme myös salaisimmat ruoka- ja drinkkireseptimme.



-       Ville, Anssi & Jaakko