keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Château de Tammela – Brut Excellance V.2

Viimeksi kun nautiskelimme blogissa oman panimon ”skumppakaljaa”, pohdimme siihen parannuksia. Olut oli kyllä hyvää, mutta ei tarpeeksi kuohuviinimäistä. Olut pantiin panimon viimeisen insinööriopiskelijan valmistujaisiin eli nyt me kaikki olemme virallisesti insinöörejä! Nyt muistellaan tuota juhlapäivää ja käydään läpi uuden oluen reseptiikkaa.


Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU 10 EBC

Erä: #26
Pantu: 4.5.2017
Astioitu: 17.5.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Nelson sauvin & Cascade
Hiiva: Mangrove Jack’s – French saison & Vinoferm - Champagne 
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Nøgne Ø - #100

On sunnuntai: paikat on siivottu, tarjoamiset levitetty pöydälle ja oluet kylmässä, nyt vaan odotetaan vieraita. Kurkimme ikkunasta, milloin näkyy tuttuja ajoneuvoja. Ensimmäiset sukulaiset pöllähtävät pihaan, joten on aika korkata ensimmäinen olut. Patenttikorkki lentää auki isolla pamauksella. Kuohuviinilaseihin kaadetaan oljenkeltaista, hivenen sameaa herkkua paksulla valkoisella vaahdolla. Mallaspohjasta jätettiin Carapils pois, jotta olut kävisi vielä kuivemmaksi. French saison -hiivan avustuksella ollut kävikin melkein nollaan (1.002).  Oluen tuoksu on herkullisen hedelmäinen, herukanlehtinen, pippurisen mausteinen ja kuohuviinimäisen raikas. Humalan aromit ovat huumaavia. Kaikki humalat iskettiin keittoon viimeisen kymmenen minuutin aikana, jotta näin herkullinen aromikkuus saatiin aikaiseksi.


Ensimmäiset vieraat maistavat kuohuvaa ja antavat hyväksyviä katseita. Olutta kehuttiin mahtavan raikkaaksi ja aromikkaaksi. Jopa oluesta vähemmän tykkäävät nauttivat ja toivoivat santsikuppia. Oluen maussa on persikkaa, greippiä, herukkaa, viljaa ja saisonhiivan mausteisuutta. Katkeroa on kyllä, mutta ei mitenkään hyökkäävästi, koska nyt tavoiteltiin enemmän aromikkuutta. Suutuntuma alkaa pehmeänä, mutta taittuu nopeasti suuta kuivattavaan puraisuun, mikä saa jokaisen haluamaan toista suullista. Oluthan tehtiin siis kahdella hiivalla, pääkäyminen Saisonhiivalla. Sen jälkeen olut siirrettiin sekundääriin, missä sekaan heitettiin shamppanjahiivaa. Todella onnistunut olut, joka maistui myös juhlavieraille.


-        Ville


torstai 20. heinäkuuta 2017

Kellarin kätköistä: Rochefort 6, 8 & 10

Parin vuoden odotus palkitaan viimeinkin. Vertailussa kaksi vuotta kypsynyttä ja tuoretta olutta. Tallinnan reissulla toissa kesänä pienen olutkaupan hyllyltä lähti matkaan Rochefortin kolmikko. Silloin ei sen kummempaa suunnitelmaa ollut, oluet kuitenkin jäivät kellariin (komeroon) kypsymään. Idea tuoreen ja kypsyneen vertailuun tuli, kun Alkon valikoimaan tuli koko Rochefortin kolmikko. Parasta ennen oli vanhemmissa pulloissa 2019, eli niitä olisi vielä voinut huoletta kypsytelläkin. Uudemmissa pulloissa parasta ennen oli 2021. Oluet nautiskeltiin viikonlopun aikana, jolloin muun muassa keiteltiin juhannuksen oluita.


Perjantaina pullotettiin insinöörien omaa ”kuutosta”, 6,5 %:sta dubbelia. Pullotuksen yhteydessä nautiskelimme ensimmäisenä kolmikon kevyimmän eli kuutosen.



Speksit:



Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 6
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 7,5 Vol. %
Katkero: 35 IBU

Laseihin kaatuu tumman kultaisen punertavaa juomaa, joka vaahtoaa reilusti. Vahvat hiilihapot toki ovat belgeille perinteisiä. Molemmat oluet ovat kirkkaita ennen hiivojen kaatamista joukkoon. Kypsynyt olut on ehkä hivenen kirkkaampi. Tuoreen tuoksu on todella raikkaan hedelmäinen: aprikoosia, omenankuorta ja appelsiinimarmeladia, joita seuraa kevyttä mausteisuutta ja makeaa taikinaa. Kypsyneessä tuoksut ovat pyöristyneet ja menneet tummempaan suuntaan, selkeä toffeen vivahdekin tulee esiin. Maut jatkavat vahvasti tuoksujen linjoilla. Tuore on kirpeän hedelmäinen, pippurisen mausteinen, ruohoinen, vaalean maltainen. Pieni kaakaon pisto tulee lopussa. Terävät hiilihapot putsaavat suun lopuksi. Kypsynyt on kuivatun hedelmäinen, toffeinen, yrttinen ja jopa vähän savuinen. Hiilihapot eivät ole yhtä hyökkäävät kuin tuoreessa, joten suutuntuma on herkullisen kermainen.

'

Speksit:



Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 8
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 9,2 Vol. %
Katkero: 22 IBU

Lauantaina pantiin juhannukseksi rukiista DIPAa ja pano-oluena toimi kolmikon keskimmäinen eli kasi. Laseihin valuu tumman punertavaa olutta paksulla vaahdolla. Tuoksuissa limppua, neilikkaa, mämmiä, luumua ja yrttejä. Erot tuoreen ja kypsyneen välillä eivät ole niin selkeät kuin kuutosessa. Molempien maussa on rusinaa, limppua, mausteita, toffeeta ja tummaa yrttisyyttä. Kypsyneen maut ovat vähän intensiivisempiä ja tummempia. Suutuntumassa on selkeämpi ero. Tuoreessa hiilihapot ovat melkein pistävät, kun kypsytys selkeästi pehmentää niitä.


Speksit:


Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 10
Oluttyyli: Belgian strong ale
Vahvuus: 11,3 Vol. %
Katkero: 27 IBU

Sunnuntaina pantiin juhannuksen kevyempi olut, koivunlehtisaison. Olueen meni koivunlehteä jokaisessa valmistuksen vaiheessa. Pano-olut oli loogisesti kolmikon viimeinen ja vahvin eli kymppi. Laseihin tulee tumman ruskeaa, melkein mustaa olutta, joka ei vaahtoa samaan tapaan kuin edelliset. Vaahdon vähyys johtuu todennäköisesti oluen vahvuudesta. Tuoksujen erot ovat vielä pienemmät kuin kasissa. Tuoksussa on kuivattua hedelmää, hunajaa, limppua, neilikkaa, lakritsaa, toffeeta ja lievää ruohoisuutta. Tuoksu on uskomattoman monipuolinen, ettei meinaa ehtiä edes ottaa hörppyä. Viimein tulee maiston vuoro. Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla: siirappia, mausteisuutta, ruisleipää, kuivakakkua ja kevyttä savuisuutta. Alkoholi lämmittää mukavasti lopussa. Hiilihapot ovat molemmissa käytännössä samalla tasolla. Hiilihapot ovat alkuun terävät, mutta pehmenevät nopeasti. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu. Kypsytyksen vaikutus oluen vahvuuteen nähden oli todella selkeä eli vahvempia belgejä voisi kypsytellä pidempäänkin.  

-        Ville & Jaakko



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ensipuraisu: Tohtori

Tänään muistellaan tohtorin väitöstilaisuutta, sen karonkkaa ja siihen suunniteltua White IPAa. Enoni väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi muutama viikko sitten. Hän kysyi, voisimmeko panna olutta väitöstilaisuutta seuraavaan karonkkaan. Tartuimme haasteeseen ja aloimme pohtia mahdollisia vaihtoehtoja, minkälainen olut pitäisi panna. Oluen pitäisi olla kevyttä ja raikasta, jotta se uppoaisi suurempaankin yleisöön. Ajatukset menivät nopeasti IPAn tai APAn suuntaan, mutta jotain erilaista piti keksiä, niinpä päädyttiin WIPAan. Olut pantiin noin kolme viikkoa ennen juhlapäivää. Mallaspohja oli hyvin vaalea, johon haettiin pehmeää suutuntumaa vehnämaltaalla ja kaurahiutaleilla. Katkero pidettiin kevyenä, mutta Cascadea ja Chinookkia laitettiin aromihumalointina reilusti. Keiton aikana olutta maustettiin vielä korianterin siemenillä ja appelsiininkuorella. Hiivana käytettiin Brewfermin Blanchea, joka osoittautui oikein hyväksi Witbier-hiivaksi.


Speksit:

6,2 Alk. Vol. %, 55 IBU 10 EBC

Erä: #25
Pantu: 28.4.2017
Astioitu: 9.5.2017

Maltaat: Vehnä, Pale ale, Vienna & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Chinook & Magnum
Hiiva: Brewferm – Blanche  
Muuta: Korianterin siemeniä, Appelsiininkuorta, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Svaneke - Påskefrokost

Väitös oli kokemuksena hieno, vastaväittäjällä oli mukavan rento ote ja yleisöä oli sali melkein täynnä. Tämä ei ole kuulemma yleistä. Väitöksen jälkeen siirryimme valmistelemaan juhlapaikkaa, jonne kannettiin myös kegi täynnä herkullista juhlajuomaa. Pistimme kegin saaviin, jossa oli vettä ja suuria jääpaloja. Niiden avulla olut pysyi kylmänä koko päivän. Hanana toimi halpa picnic-hana, koska emme ole rakentaneet vielä kunnollista hanalaitteistoa.




Karonkka alkoi alkumaljoilla, joiden jälkeen nautiskeltiin herkullista vege-ruokaa Gopalista. Tohtoria testailtiin myös ruokajuomana, jona se toimi erinomaisesti. Ruuan jälkeen siirryttiin puheisiin, joita pidettiin useita, kaikki olivat hienoja ja jopa liikuttavia. Puheiden jälkeen kahviteltiin, jota seurasivat epävirallisemmat ohjelmanumerot ja vapaampi oluen nautiskelu. Hauskana ohjelmana oli esimerkiksi ”haluatko tohtoriksi” -tietovisa.




Viimeinkin olueen: hanasta valuu heinän keltaista, hiivan takia hieman sameaa olutta tiheällä ja pehmeällä valkoisella vaahdolla. Ulkonäkö kutsuu luoksensa ottamaan ensimmäistä hörppyä. Tuoksu alkaa vahvalla mandariinilla ja appelsiininkuorella, erittäin raikasta. Tiukkaan pysyvän vaahdon vähän hälvettyä, alkaa tuoksusta löytyä makeaa vehnää, korianteria, aprikoosia ja kevyttä mausteisuutta. Maku on raikkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen, vehnä ja kaura pehmentävät makua. Suutuntuma on todella pehmeä, mikä johtuu varmaan mallaspohjasta ja siitä, että olut tulee hanasta. Katkero ei lyö yli ja kuiva mausteisuus saa ihmisen hakemaan lasia heti uudestaan. Oikein maittava kesäjuoma, josta tuli juhlien loppuillan vetonaula.




-  -  Ville


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hiivan uudelleenkäyttö

Kotioluen valmistus on melko huokeaa touhua, mutta siitä saa vieläkin huokeampaa käyttämällä hiivan uudestaan. Yksinkertaisin tapa käyttää hiiva uudestaan on panna olut, antaa sen käydä. Kun olut on pullotettu, keitetään uusi olut vanhan hiivan päälle. Tässä tavassa on kuitenkin muistettava muutama asia: 1. Toimenpidettä ei voi toistaa montaa kertaa, koska jokaisella kerralla hiivakakku ja oluelle sopimattomien partikkelien määrä kasvavat käymisastian pohjalla. 2. Kun panet peräkkäisiä oluita saman hiivakakun päälle, aloita vaaleimmasta ja kevyimmästä, joista siirrytään tummempiin ja vahvempiin. Oluen tumma väri tarttuu hiivaan ja vaikuttaa seuraavan oluen väriin. Vahva olut heikentää hiivan kuntoa. Esimerkiksi me panimme ensiksi 1.060 vahvan ja 30 EBC tumman vierteen, jonka käytimme WLP 550 Belgian ale -hiivalla. Kun olut oli käynyt loppuun ja valmis pullotettavaksi, panimme 1.100 vahvaa ja vähän tummempaa vierrettä suoraan hiivakakun päälle. Kannattaa kuitenkin varoa, etenkin WLP 550:n kanssa, ettei pane liikaa vierrettä käymisastiaan, muuten käy näin:


Toinen tapa käyttää hiiva uudestaan on hiivan pesu. Hiivan pesuun on paljon ohjeita, me olemme oppineet tyylimme tältä videolta, joten emme mene liian syvälle yksityiskohtiin. Hiivan pesu alkaa, kun olut on pullotettu ja käymisastian pohjalla möllöttää tuore hiivakakku. Sen voi jättää käymisastiaan joksikin aikaa, mutta silloin se kuivuu ja hiivan irrottaminen vaikeutuu. Keitetään muutama litra vettä ja jäähdytetään se hiivalle sopivaan lämpötilaan (20−30 astetta). Kaadetaan vesi ja irrotellaan hiiva astian pohjasta sekoittamalla. Tämän jälkeen hiiva jätetään laskeutumaan, joka kestää noin 15−30 minuuttia. Tässä auttaa kirkas käymisastia, jolloin nähdään helposti hiivan erottuminen. Terve hiiva on vaaleaa ja jää leijumaan nesteeseen.


Hiivan erottumisen jälkeen kaadetaan hiivaneste toiseen astiaan niin, että pohjalla oleva tumma materiaali jää ensimmäiseen astiaan. Toisessa astiassa tapahtuu vielä erottumista, taas odotellaan hetki. Kun nesteen pohjalla erottuu tummaa materiaalia, voidaan vaalea neste kaataa desinfioituihin purkkeihin. Ne siirretään jääkaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Purkin kansi kannattaa jättää vähän löysälle, koska hiiva saattaa tuottaa vähän painetta.


Samea neste muuttuu kirkkaaksi muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Purkin pohjalla on vaalea hiivakakku, josta voidaan tehdä hiivastartteri. Kun hiiva otetaan käyttöön, kaadetaan suurin osa kirkkaasta nesteestä pois. Nestettä kannattaa vähän jättää, että hiiva saadaan sekoiteltua irti.



-        Ville, Anssi & Jaakko

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kellarin kätköistä: 9 kk kypsynyt Sahti

Tänään vuorossa jännittävä kokeilu. Luin Mika Laitisen Sahti - Elävä muinaisolut  -kirjasta sahdin kypsyttämisestä pidempiä aikoja. Kirjassa puhuttiin, miten sahtiin tulisi Flandersin oluita muistuttavia, jopa happamia elementtejä. Viime kesänä sain pari pulloa samana päivänä pullotettua Pihamaan sahtia, tavara on nyt siis noin yhdeksän kuukauden ikäistä. Pullo on ollut koko tämän ajan jääkaapissa. No, korkataan viimein ja nähdään, onko odotuksesta ollut mitään hyötyä.





Speksit:

Panimo: Pihamaan Panimo
Olut: Pihamaan Sahti
Oluttyyli: Sahti 
Vahvuus: 9 Vol. %
Katkero: 0 IBU

Patenttikorkillisen pullon auetessa kuuluu pieni sihahdus. Heti tulee nenään sahdille ominaisia aromeja: limppua, banaania, ruista ja pientä mausteisuutta. Lasiin kaatuu täysin kirkasta tumman punertavaa nektaria. Pitkä kypsytys on kirkastanut sahdin hienosti. Juomaan ei ole tullut edes pitkällä kypsytyksellä hiilihappoja, mutta omien mieltymysten mukainen siirappinen suutuntuma on tallella. Tuoksuttelussa alkaa paljastua muita muutoksia tuotteessa. Perinteisen nestemäisen ruisleivän lisäksi selkeä kirpeän omenankuorinen vivahde taustalla. Maussa sama toistuu. Pehmeän limppuinen ja banaaninen maku taittuu lopussa vähän talliseen ja tumman kirsikkaiseen terävään puraisuun. Uskomattoman monipuolinen tuote saadaan kahdella maltaalla, vedellä ja leivinhiivalla. Onnistunut kokeilu, joten 4/5, katsotaan, milloin korkataan toinen pullo. Toinen mielenkiintoinen kokeilu olisi verrata tuoretta ja vuoden vanhaa tuotetta

- Ville 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ensipuraisu: Vulpes vulpes

Tänään maistellaan taas oman panimon herkkua, ruissaisonia, joka on maustettu korianterin siemenillä ja katajanmarjoilla. Vulpes vulpes on kolmas versio panimon saisonista, mutta sitä ei muokattu merkittävästi edellisestä. Oluen kriittinen maistelu tapahtuu vasta nyt, koska tuote oli alkuun hieman sisäänpäinkääntynyt eli vasta nyt oluen oikea luonne on maistettavissa. Tämä on kyllä semmoinen tuote, jota tehdään aivan varmasti lisää, kun panimon suurempi laitteisto on saatu valmiuteen.


Speksit:

6,1 Alk. Vol. %, 38 IBU 22 EBC

Erä: #19
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Ruis, Munich, Kaurahiutale & Cararye
Humalat: Saaz
Hiiva: Danstar – Bella Saison
Muuta: Korianterin siemeniä, Katajanmarjoja, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Hedelmäpeli-IPA

Ilta pimenee ja asunto hiljentyy, joten nyt on hyvä hetki nautiskella olutta. Lasiin valuu meripihkan väristä juomaa kevyellä luonnonvalkealla vaahdolla. Siitä tulee mieleen ketunhäntä, josta olut on saanut nimensä. Tuoksu on todella monimuotoinen ja vaatii useamman nuuhkaisun. Lasista pöllähtää kokonainen maustekaappi: korianteria, valkopippuria, lakritsanjuurta, rosmariinia, kanelia ja kardemummaa. Mausteiden alta paljastuu muitakin makuja, makeaa vehnäisyyttä, kuivattua aprikoosia, kirpeää omenan kuorta, kevyttä marjaisuutta ja humalan ruohoisuutta. Maku on yhtä runsas kuin tuoksu: lakritsaa, yrttisyyttä, kevyttä hedelmäisyyttä ja kuivakakkua. Maku alkaa makeana, mutta taittuu kuivaan mausteisuuteen ja terävään katkeroon. Kalsiumsulfaatti taitaa terävöittää humalaa vähän liikaa eli sitä ei kannata seuraavaan versioon laittaa.  Suutuntuma on kuitenkin todella pehmeä, melkein sahtimainen. Sahtimaisuutta vahvistaa vielä rukiisuus ja katajan käyttö. Olut on oikein hyvä ja todella monipuolinen, ehkä jopa liian monipuolinen. Se ei ole kovinkaan perinteinen saison, mutta pienellä raaka-aineiden kirjon kevennyksellä siitä saataisiin täydellinen olut.


- Ville, Anssi & Jaakko

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ensipuraisu: Proto IPA Vol. 2

Taas on aika maistella oman panimon olutta, tyylinä tupla-IPA. Olut on ”kunnianosoitus” panimomme ensimmäiselle keitokselle. Panimon ensimmäisestä panopäivästä tuli juuri vuosi täyteen (20.3.), niin tämähän on mitä mainioin hetki muistella sitä ensimmäistä kertaa ja samalla ihmetellä, mihin ollaan päästy. Alkuperäinen Proto IPA tehtiin mukaillen Mitch Steelen IPA-kirjasta löytyvää reseptiä Thornbridgen Jaipurista, lopputulos oli jotain aivan muuta. Uusi Proto ei pohjaudu Jaipurin reseptiin, vaan enemmänkin alkuperäisen proton spekseihin, tällä kertaa ei kuitenkaan tarvittu kiloa sokeria.


Speksit:

8 Alk. Vol. %, 80 IBU 10 EBC

Erä: #20
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Munich & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Citra & Nelson Sauvin
Hiiva: Fermentis S04 – British Ale
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Ruosniemen Panimo - Diplomi-insinööri

Lasiin kaatuu kirkkaan kultaista, IPA-lasissa mukavasti vaahtoa vaahtoavaa herkkua. Pelkkä ulkonäkö lupaa raikkautta. Alkuperäinen Proto oli väriltään hieman tummempaa ja ei todellakaan kirkasta (kuva alla). Olimme itseasiassa muodin aallonharjalla, koska nykyään IPA ei voi olla liian samea;) Ensimmäisissä oluissa emme tehneet edes vorlauffia, koska halusimme kaiken vierteen talteen, vettä tuntui menevän huuhteluun enemmän kuin odotimme. Kun huuhtelu oli valmis, mittasimme ominaispainon ja säikähdimme, olimme todella kaukana tavoitteesta. Ensimmäiten keittojemme tehokkuus ei ollut kummoinen, emmekä tajunneet ottaa huomioon suurta haihtumista, mikä on normaalia pienellä laitteistolla. Pelonsekaisessa tilassa painoimme keittoon ison määrän sokeria.


Takaisin olueen, tuoksu on uskomattoman voimakas ja monipuolisen hedelmäinen. Lasia nuuhkiessa löytyy vahvaa passionhedelmää, mangoa, ananasta, greippiä, persikkaa ja kevyttä herukkaisuutta. Pidemmällä nuuhkimisella löytyy jo vähän kevyttä leipäistä maltaisuutta. Alkuperäisessä Protossa ei ollut missään vaiheessa suurta humalan aromia, vaikka kuivahumaloimme isolla kädellä. Olemme huomanneet, että humalointi whirlpoolissa tai hopstandissa antaa paljon paremmin humalan aromia irti. Menihän sitä humalaa keiton lopuksi melkein 30 g/l!


Maku on yhtä raikas kuin tuoksu. Kalsiumsulfaatti terävöittää selkeästi humalan tuntumaa, niin katkeroa ei tarvita yhtä paljoa. Katkero alkaa kevyenä ja voimistuu tiukan greippiseen puraisuun. Vahvuuden maistaa, mutta se ei häiritse, katkero tukee runkoa hienosti. Ison sokerilisäyksen jälkeen alkuperäisen Proton runko jäi vähän kevyeksi, mutta tällä kertaa oluesta saatiin vahvempaa pelkällä maltaalla. Nyt ollaan panimon poikien mielestä loistavan oluen äärellä. Vahvan hedelmäinen humala, mukava katkero, vahva runko ja helppo juotavuus. Tätä reseptiä tekee mieluummin uudelleen kuin alkuperäistä Protoa.

- Ville, Anssi & Jaakko