Château de Tammela – Brut Excellance V.2

Viimeksi kun nautiskelimme blogissa oman panimon ”skumppakaljaa”, pohdimme siihen parannuksia. Olut oli kyllä hyvää, mutta ei tarpeeksi kuohuviinimäistä. Olut pantiin panimon viimeisen insinööriopiskelijan valmistujaisiin eli nyt me kaikki olemme virallisesti insinöörejä! Nyt muistellaan tuota juhlapäivää ja käydään läpi uuden oluen reseptiikkaa.

Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU 10 EBC

Erä: #26

Pantu: 4.5.2017

Astioitu: 17.5.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna & Kaurahiutale

Humalat: Nelson sauvin & Cascade

Hiiva: Mangrove Jack’s – French saison & Vinoferm - Champagne 

Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)

Oluenpano-olut: Nøgne Ø - #100

On sunnuntai: paikat on siivottu, tarjoamiset levitetty pöydälle ja oluet kylmässä, nyt vaan odotetaan vieraita. Kurkimme ikkunasta, milloin näkyy tuttuja ajoneuvoja. Ensimmäiset sukulaiset pöllähtävät pihaan, joten on aika korkata ensimmäinen olut. Patenttikorkki lentää auki isolla pamauksella. Kuohuviinilaseihin kaadetaan oljenkeltaista, hivenen sameaa herkkua paksulla valkoisella vaahdolla. Mallaspohjasta jätettiin Carapils pois, jotta olut kävisi vielä kuivemmaksi. French saison -hiivan avustuksella ollut kävikin melkein nollaan (1.002).  Oluen tuoksu on herkullisen hedelmäinen, herukanlehtinen, pippurisen mausteinen ja kuohuviinimäisen raikas. Humalan aromit ovat huumaavia. Kaikki humalat iskettiin keittoon viimeisen kymmenen minuutin aikana, jotta näin herkullinen aromikkuus saatiin aikaiseksi.

Ensimmäiset vieraat maistavat kuohuvaa ja antavat hyväksyviä katseita. Olutta kehuttiin mahtavan raikkaaksi ja aromikkaaksi. Jopa oluesta vähemmän tykkäävät nauttivat ja toivoivat santsikuppia. Oluen maussa on persikkaa, greippiä, herukkaa, viljaa ja saisonhiivan mausteisuutta. Katkeroa on kyllä, mutta ei mitenkään hyökkäävästi, koska nyt tavoiteltiin enemmän aromikkuutta. Suutuntuma alkaa pehmeänä, mutta taittuu nopeasti suuta kuivattavaan puraisuun, mikä saa jokaisen haluamaan toista suullista. Oluthan tehtiin siis kahdella hiivalla, pääkäyminen Saisonhiivalla. Sen jälkeen olut siirrettiin sekundääriin, missä sekaan heitettiin shamppanjahiivaa. Todella onnistunut olut, joka maistui myös juhlavieraille.

-        Ville

Kellarin kätköistä: Rochefort 6, 8 & 10

Parin vuoden odotus palkitaan viimeinkin. Vertailussa kaksi vuotta kypsynyttä ja tuoretta olutta. Tallinnan reissulla toissa kesänä pienen olutkaupan hyllyltä lähti matkaan Rochefortin kolmikko. Silloin ei sen kummempaa suunnitelmaa ollut, oluet kuitenkin jäivät kellariin (komeroon) kypsymään. Idea tuoreen ja kypsyneen vertailuun tuli, kun Alkon valikoimaan tuli koko Rochefortin kolmikko. Parasta ennen oli vanhemmissa pulloissa 2019, eli niitä olisi vielä voinut huoletta kypsytelläkin. Uudemmissa pulloissa parasta ennen oli 2021. Oluet nautiskeltiin viikonlopun aikana, jolloin muun muassa keiteltiin juhannuksen oluita.

Perjantaina pullotettiin insinöörien omaa ”kuutosta”, 6,5 %:sta dubbelia. Pullotuksen yhteydessä nautiskelimme ensimmäisenä kolmikon kevyimmän eli kuutosen.

Speksit:

Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 6

Oluttyyli: Belgian strong ale

Vahvuus: 7,5 Vol. %

Katkero: 35 IBU

Laseihin kaatuu tumman kultaisen punertavaa juomaa, joka vaahtoaa reilusti. Vahvat hiilihapot toki ovat belgeille perinteisiä. Molemmat oluet ovat kirkkaita ennen hiivojen kaatamista joukkoon. Kypsynyt olut on ehkä hivenen kirkkaampi. Tuoreen tuoksu on todella raikkaan hedelmäinen: aprikoosia, omenankuorta ja appelsiinimarmeladia, joita seuraa kevyttä mausteisuutta ja makeaa taikinaa. Kypsyneessä tuoksut ovat pyöristyneet ja menneet tummempaan suuntaan, selkeä toffeen vivahdekin tulee esiin. Maut jatkavat vahvasti tuoksujen linjoilla. Tuore on kirpeän hedelmäinen, pippurisen mausteinen, ruohoinen, vaalean maltainen. Pieni kaakaon pisto tulee lopussa. Terävät hiilihapot putsaavat suun lopuksi. Kypsynyt on kuivatun hedelmäinen, toffeinen, yrttinen ja jopa vähän savuinen. Hiilihapot eivät ole yhtä hyökkäävät kuin tuoreessa, joten suutuntuma on herkullisen kermainen.

'

Speksit:

Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 8

Oluttyyli: Belgian strong ale

Vahvuus: 9,2 Vol. %

Katkero: 22 IBU

Lauantaina pantiin juhannukseksi rukiista DIPAa ja pano-oluena toimi kolmikon keskimmäinen eli kasi. Laseihin valuu tumman punertavaa olutta paksulla vaahdolla. Tuoksuissa limppua, neilikkaa, mämmiä, luumua ja yrttejä. Erot tuoreen ja kypsyneen välillä eivät ole niin selkeät kuin kuutosessa. Molempien maussa on rusinaa, limppua, mausteita, toffeeta ja tummaa yrttisyyttä. Kypsyneen maut ovat vähän intensiivisempiä ja tummempia. Suutuntumassa on selkeämpi ero. Tuoreessa hiilihapot ovat melkein pistävät, kun kypsytys selkeästi pehmentää niitä.

Speksit:

Panimo: Brasserie Rochefort
Olut: Trappistes Rochefort 10

Oluttyyli: Belgian strong ale

Vahvuus: 11,3 Vol. %

Katkero: 27 IBU

Sunnuntaina pantiin juhannuksen kevyempi olut, koivunlehtisaison. Olueen meni koivunlehteä jokaisessa valmistuksen vaiheessa. Pano-olut oli loogisesti kolmikon viimeinen ja vahvin eli kymppi. Laseihin tulee tumman ruskeaa, melkein mustaa olutta, joka ei vaahtoa samaan tapaan kuin edelliset. Vaahdon vähyys johtuu todennäköisesti oluen vahvuudesta. Tuoksujen erot ovat vielä pienemmät kuin kasissa. Tuoksussa on kuivattua hedelmää, hunajaa, limppua, neilikkaa, lakritsaa, toffeeta ja lievää ruohoisuutta. Tuoksu on uskomattoman monipuolinen, ettei meinaa ehtiä edes ottaa hörppyä. Viimein tulee maiston vuoro. Makumaailma jatkaa tuoksun linjoilla: siirappia, mausteisuutta, ruisleipää, kuivakakkua ja kevyttä savuisuutta. Alkoholi lämmittää mukavasti lopussa. Hiilihapot ovat molemmissa käytännössä samalla tasolla. Hiilihapot ovat alkuun terävät, mutta pehmenevät nopeasti. Tämä oli mielenkiintoinen kokeilu. Kypsytyksen vaikutus oluen vahvuuteen nähden oli todella selkeä eli vahvempia belgejä voisi kypsytellä pidempäänkin.  

-        Ville & Jaakko